Tänä keskiviikkona uhraamme iltamme matelijoille. Selvitämme muun muassa vaskikäärmeen, tarhakäärmeen ja kyykäärmeen eron.
Myös niiden vaarallisuudesta on hyvä ottaa selvää, sillä erityisesti lapset ovat kovin herkästi tarttumassa kyykäärmettä hännästä ja saavat pian vaarallisen pureman tilanteessa ja paikassa, jossa kyypakkausta ei ole mailla eikä halmeilla.
Oma tyyppinsä on myös sisilisko, joka ei menetä henkeään, vaikka sen häntä jää pyydystäjän käteen.
”Olen Pirkka-Pekka Petelius, tämän ohjelman juonikas juontaja, ja asiantuntijoina meillä ovat tänäänkin Heidi, Juha, Henry ja Ari. Heistä kukaan ei ole asiantuntija nimenomaan matelijat -osastossa, mutta eiköhän näistä pulmista selviydytä kuuntelijoiden ystävällisellä avustuksella. Tervetuloa luontoiltaan!”.
Ja ensimmäinen soittaja. ”Meidän kotirannassa täällä Iijoen yläjuoksulla oli ennen vanhaan iilimatoja, joista varoitettiin siksi, että iskeytyessään esimerkiksi pohkeeseen ne imevät verta. Kerrottiin, että Kalajoella ennen sotia joku lapsi oli imetty aivan kuiviin. Enää noita vaarallisia matelijoita ei ole näkynyt. Mistä se johtuu?”.
”Ari vastaa”. ”Tuota sinimustaa juotikasta ei todellakaan juuri enää tapaa. Ne ovat huuhtoutuneet mereen suurten tulvien johdosta. Niiden ravintokin on hävinnyt, sillä eivät ne ainoastaan ihmislasten verestä ole eläneet. Kun tukinuitto on lopetettu, niiden ravinto, mäntypuiden pihka, on loppunut saman tien. Suolaiseen meriveteen jouduttuaan ne eivät ole eläneet. Monia olivat taannoin putaissa saalistamassa myös Perämeren hylkeet, joiden lempiruokaa ne olivat”.
”Kiitos. Tämä rauhoittaa ja asia tuli selväksi”. ”Ja seuraava soittaja tästä melko läheltä, tuosta Töölönlahden rannalta, siis Helsingistä”.
”Olet siis löytänyt matelijan keskeltä kaupunkia”.
”En edes tiedä, onko kysymyksessä matelija. Olin eilen tässä lenkillä ja olin näkevinäni saman otuksen, joka tuossa nyt makaa ruohikossa melko kookkaana ja jotenkin pelottavan näköisenä. En uskalla siihen koskea”.
”Jos Heidi jatkaa”.
”Minkä värinen se on ja minkä kokoinen?” Se on ruskea, litteä ja siinä on selässä jotain valkoista, ikään kuin kolme raitaa. Oudointa on se, että sillä on pää kummassakin päässä. Pituutta on ainakin 25 senttiä”.
”No onpa kummallinen. Eikö se todellakaan liiku? Sen voit varmistaa koskettamalla sitä hellästi tossusi kärjellä”,
”On se aivan eloton”.
”Rohkaise mielesi ja tartu sen toisesta päästä kiinni niin että repäiset ensin kätesi suojaksi tukun ruohoa, jollei käsissäsi ole sormikkaita. Tuo siksi jotta mahdollinen myrkky ei tarttuisi”.
”Tein sen ja käänsin ympäri. Asia taisikin selvitä, sillä otuksen alapuolella lukee Adidas”.
”Ja seuraava soittaja, mutta toivottavasti kysyt matelijoista etkä kengännauhoista”.
