Mainokset huutavat sitä. Koko sosiaalinen media huutaa sitä. Kaikki ne inspiroivat mietelauseet jankkaavat sitä samaa.
Koe kaikki, näe kaikki. Ole onnellinen!
Sinun täytyy nähdä kaikki, mikä mahtuu New Yorkin ja Timbuktun väliin ja mielellään jotain siitä ulkopuoleltakin. Kaikki maut on koettava, mitään ei saa jättää väliin. Närästys ei ole syy jättää vasabia väliin.
Jos pelkäät korkeita paikkoja, niin sinun täytyy voittaa pelkosi ja hypätä se laskuvarjohyppy. Koska kokemuksethan rikastavat!
Eräällä Jarkolla oli kiva ääni. Jarkko lauleskeli aina kotona, kunnes eräänä päivänä hänelle sanottiin, että sinun täytyy mennä johonkin laulukilpailuun, äänesi menee muuten hukkaan. Mutta Jarkko pelkäsi esiintymistä, eikä nauttinut olostaan lavalla. Niinpä hän kieltäytyi ja häntä haukuttiin nössöksi.
Kokemukset rikastavat. Matkailu avartaa. Niinpä niin.
Mutta mitä jos minä olenkin onnellinen kotona, kotisohvalla? Mitä jos minulla ei ole hinkua kävellä paahtavassa kuumuudessa Intian toreilla? Eeei, sinne vaan, kyllä sinä nautit. Mutta mitä jos en nauti? Mitä jos minusta on mukavaa katsella sitä toria TV:stä?
Entäpä se laskuvarjohyppy? Tai itse asiassa mikä tahansa asia, mistä niitä adrenaliinisyöksyjä haetaan. Olenko jänishousu, jos sanon, että minua ei vain kerta kaikkiaan kiinnosta?
Jarkolle sanottiin, että hänen äänensä menisi hukkaan, mutta Jarkko ei ollut samaa mieltä. Jarkolle riitti se, että hän sai lauleskella kotona perheensä kanssa kokatessaan. Jarkko ei halunnut muusikoksi, hän vain piti laulamisesta. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Kokemukset ovat toki arvokkaita, mutta mitä niillä tekee, jos ne ovat itselle vääriä kokemuksia.
Niinpä niin, ei mitään.
On hienoa, jos itselle ihanin kokemus on itse arki. Arjen pikkuasioiden arvostus on kadonnut johonkin, ja yhtäkkiä elämässä onkin vain yksi suunta. Ja se on eteenpäin. Harmi vain katse suunnataan usein liian kauaksi eteen ja nykyisyys jää kokematta. Odotetaan vain uutta tulevaksi.
Arvosta tätä hetkeä, sillä kohta se on jo ohitse.
Elisa Mattila
