Pitkä tie: Leila Palon matka helsinkiläistytöstä maatalon emännäksi ja Kuohijoen kyläkirjan kirjoittajaksi

Hengityskoneesta kirjailijaksi

Leila Palo kirjoitti Kuohijoen kyläkirjaa yli 15 vuotta.

Neljä vuotta sitten lääkäri pyysi omaisilta, että Leila Palo irrotettaisiin hengityskoneesta. Paloa oli jouduttu elvyttämään useita kertoja ja lääkärin mielestä se oli rääkkäystä. Palon onneksi hänen sukulaisensa eivät toteuttaneet pyyntöä.

Hengityskoneeseen joutuminen oli seurausta aivoverenvuodosta, joka oli tapahtunut Palon tutkiessa Kuohijoen kyläkirjan aineistoa kotonaan. Henkisesti hän toipui täysin, mutta oikea puoli vartalosta halvaantui.

Ennen aivoverenvuotoa Palo oli kirjoittanut Kuohijoen kyläkirjaa yli kymmenen vuoden ajan. Toivuttuaan hän jatkoi. Kirjoituskäden halvaannuttua oli opeteltava käyttämään tietokonetta.

 Kouluaineita, kirjeitä ja pakinoita

Palo syntyi Helsingissä vuonna 1931. Hän nautti kirjoittamisesta jo lapsena ja kirjoitti usein koulukavereidensakin kouluaineet. Parhaat aineet luettiin ääneen luokassa ja usein kävi niin, että kaikki luetut aineet olivat hänen kirjoittamiaan.

Hän kirjoitti juttuja Teini-lehteen vuosina 1946 ja –47.  Haaveena oli alkaa toimittajaksi, mutta toisin kävi. Palo rakastui, avioitui ja muutti Kuohijoelle 18–vuotiaana vuonna 1949. Anoppi oli mukava ja opetti helsinkiläistytön tekemään kaiken makkaroista lähtien. Maatalossa ei ollut muita nuoria naisia, joten monet työt jäivät hänen harteilleen.

Appivanhempien vanhetessa Palo hoiti heitä ja muita talon vanhuksia. He, varsinkin Palon aviomiehen setä Juho Palo, tiesivät ja puhuivat paljon vanhoista asioista.

– Kaikkea ei viitsinyt kuunnella. Nyt harmittaa, etten kirjoittanut ylös, Palo sanoo.

Palo ei luopunut kirjoittamisesta, vaikka siitä ei tullut ammattia. Vuosikymmenten varrella hän on kirjoittanut lehtiin paljon muun muassa pakinoita.

– Äiti teki raskaan työn maatalossa, mutta kirjoitti silti aina, Palon tytär Tarja Alapassi toteaa.

Kuohijoen kyläkirja on nyt valmis.

 15 vuoden työ valmistui

Palo kävi vuosia Valkeakosken sukututkijoissa. Hän huomasi tietävänsä paljon Kuohijoen asioista ja 1990–luvun lopulla alkoi kirjoittaa kyläkirjaa.

Suurin osa kyläkirjan 210 sivusta on Palon kirjoittamaa. Hänen lisäkseen kirjaan ovat kirjoittaneet Antti Hakala, Jaana Jokinen, Raimo Maurola, Pauli Riihiranta ja Aili Vuorinen. Pirkko Syrjänen auttoi kyläkirjan kanssa paljon.

– On Pirkon ansiota, että kirja pääsi painoon asti, Alapassi sanoo.

Kyläkirja käsittelee Kuohijoen historiaa ja nykyhetkeä laajasti. Historiasta Palo hankki tietoa maakunta-arkistoista.

– Ne ovat mielenkiintoisia paikkoja. Ei edes huomaa, kun ilta tulee, Palo sanoo.

Hän oli koulussa kokeiluluokalla, joka opiskeli sekä englantia, ruotsia että saksaa. Välillä hän ei käyttänyt kieliä vuosikymmeniin, mutta osaa yhä hyvin englantia ja ruotsia.

Kielitaidosta on ollut hyötyä, sillä maakunta-arkistoissa 1800-luvun ja 1900-luvun alun tekstit ovat vanhaa ruotsia.

– Siinä sai päätänsä vaivata, että mitähän tämä tarkoittaa.

15 vuoden työn jälkeen Palo oli helpottunut saadessaan valmiin kirjan käteensä.

– Aina kun heräsin, kirja tuli heti mieleen. Nyt se on saatettu valmiiksi, ei tarvitse sitä enää miettiä, Palo sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?