Tässä ei ole mahdollisuutta esitellä laveasti tänäkin kesänä tarjolla olevia kulttuurielämyksiä. Voi kuitenkin iloita siitä, että Ramppiteatteri Kangasalla jatkaa Aulis J. Aarnion vankan tekstin pohjalta, Ski Sappeessakin katsomot täyttyvät ja Valkeakoskella teatteri kilpailee Suomen parhaan kesäteatterin tasosta.
Pyynikillä, jossa näyttelin ensimmäisessä produktiossa ensimmäistä alokasta Veikko Sinisalon esittäessä Rykmentin murheenkryyniä, taso ja suosio säilyvät suvesta toiseen. Esitänkin tässä vain tietokilpailukysymyksen paikalla käyneille: Minä vuonna Pyynikin kesäteatterissa näyttämö alkoi pyöriä?
Helsingissä Linnanmäen Uusi iloinen teatteri on palannut Peacockiin ja vieläpä sellaisten kestotähtien kuin Sari Siikanderin ja Puntti Valtosen esittäessä taitojaan ”Kivaa ja korkealta” -esityksessä. Uusi ja yllättävä onnistuja on ex-missi Vanessa Kurri, joka on pysynyt Edmontonin viisinkertaisen Stanley Cupin voittajan, numero 17:n varjossa..
Ryhmäteatteri valloittaa Suomenlinnan vuodesta toiseen, samoin Ylioppilasteatteri Mustikkamaan. Uusista näyttämöistä viime kesänä varovaisesti aloittanut Puotilan kartanoteatteri viehättää nyt täysipainoisella näytelmällään ”Keisarin uudet vaatteet”, vai olivatkohan ne vaateet.
Takomossa tarjotaan mustaa palestiinalaishuumoria ja nettisivuilta voi todeta sen satojen esitysten kirjon, joka tekee suomalaisista kulttuurin suurkuluttajia ja tämän alan kesäajan maailman mestareita. Maassamme ei ole yhtään autiota aluetta.
Ruotsinkieliset kesäteatterit kuuluvat nekin kesän tunnelmaan eikä ihme, vaikka lähivuosina ainakin pääkaupunkiseudulla saataisiin tuntuma kulttuuriin myös venäjäksi ja viroksi, ehkä joskus myös somaleille heidän omalla kielellään.
Tuollainen käytäntö on ollut jo vuosikymmeniä etenkin Kanadassa. Ulkoilmanäyttämöt varataan viikonloppuisin eri kansallisuuksille ja esiintyjät vaihtuvat kolmen tunnin välein. Yleistä on se, että katsojat näyttäytyvät omissa kansallispuvuissaan. Tietenkin sillä on osansa, että koko Pohjois-Amerikka on maahanmuuttajien kansoittama. Alkuperäiskansat eli muutamat intiaaniheimot on siirretty reservaatteihin hiukan samalla tavalla kuin meillä apinat Korkeasaareen.
Kesää kelpaa siis odottaa. Teatterit kun eivät ole ainoita kohtaamispaikkoja. Muutamassa vuodessa Helsingistä, Espoosta, Tampereesta ja Turusta on muodostunut korkeatasoisia kahvilakaupunkeja. Ja on siinä joukossa tämänkin lehden päälevikkialue.
Oluen tarjoilupaikat ovat joutuneet menettämään asemiaan, vaikkeivät mallasjuomienkaan ystävät janoon kuole.
Erityisesti nuorison vähentynyt alkoholinkulutus ilman valtiovallan päätöksiä on iloinen asia, josta uudet julkiset juomatavat antavat oivallisen näytön.
Vaikka vapunviettäjät hiukan tuota kuvaa himmensivät, jäljet ovat jo ajat sitten siivotut. Työväen suurin yhteinen vappujuhla Helsingissä ei sen sijaan juuri jälkiä jättänyt, ehkä siksi että vaalitulokset eivät tällä kertaa riehaannuttaneet.
Tosiasiassa Helsingissä niin kuin Pirkanmaallakin vaalien tulos oli suunnilleen edellisten vaalien mukainen. Päähallituspuolueen vaalimagneetti Olli Rehn jouduttiin hälyttämään Helsinkiin korkeasta virasta Brysselistä.
Hallitus syntyi ja kesä alkaa. Nautitaan siitä, olkoon vaalitulos ilon tai pettymyksen aihe.
Ainakin Kangasalla voidaan sanoa, että ”urut pois, kukka rintaan!”
P.s. Pyynikillä ei vieläkään pyöri näyttämö. Siellä pyörii katsomo, mutta en muista milloin pyörintä alkoi.
