Pekka Moision tie laitikkalalaisen karjatilan isännäksi ei kulkenut ihan tavanomaisinta reittiä. Naapuruston muut isäntämiehet oppivat ajamaan traktoria heti vaippaiästä päästyään. Sen sijaan Moisio ei vielä kaksivitosena nähnyt untakaan moisista ajopeleistä.
—Synnyin Hervannassa ja tulin Tampereelta tänne Pälkäneelle ihan kuin pystymetsään. Ajoin traktoria ensimmäisen kerran 27-vuotiaana tänne tultuani. Sain sen kyllä käyntiin, mutta työnteon opettelussa sen kanssa oli vähän erilaisia vaiheita, muistelee nyt 34-vuotias Moisio isäntäpolkunsa alkupäätä.
Rakennustekniikkaa opiskellut mies tutustui puolisoonsa Annika Heikkilään yhteisessä työpaikassa Tampereella. Kun Annika siirtyi jatkamaan kotitilalleen lypsykarjan ja juustolan pitoa, mies kulkeutui mukana Pälkäneelle.
—En siis tullut tänne morsianta haeskelemaan eikä me tutustuttu tv-ohjelman kautta, valottaa kuudetta vuotta maalaisuutta opiskeleva Moisio maajussiksi siirtymisensä historiaa.
Maalle muuttaminen ei ollut edes lapsuuden haave. Pikkupoikana postimiehen urasta haaveilleen miehen yhteydet maaseutuun olivat kovin ohuet, kun vanhemmatkin ovat syntyperäisiä tamperelaisia.
—Mökille mennessä katselin auton ikkunasta lehmiä ja telkkarista Emmerdalea.
Naapurilta kysyvä ei tieltä eksy ja YouTubesta löytyy
Tilallisen hommiin tarttuminen ei silti hirvittänyt, vaikka nuori isäntä ei tullessaan erottanut äestä aurasta.
—Ihmisten tekemiä töitä nämä vain ovat, ja ovat olleet jo satoja vuosia. Maalaiselle päivänselvät asiat vain ovat kaupungissa asuvalle vieraita, kun ei niitä näe missään. Tampereella ei juuri lueta Maaseudun Tulevaisuutta eikä Käytännön Maamiestä.
Käytännön työnjako tilalla menee niin, että mies puuttuu juustolan asioihin vain korjausten ja kunnossapidon osalta. Hänen vastuualuettaan on alkutuotanto, eli juuston raaka-aineen tuottavan lehmikarjan ja lehmille ruuan tuottavien peltojen hoito.
Juustolan tuotannosta ja myynnistä huolehtiminen on puolison vastuulla. Juustojen valmistuksella oman karjan maidosta on keskeinen rooli tilan tuotannossa ja taloudessa.
Pikku hiljaa Moisio on ottanut haltuun myös metsäasioita. Viime talvena tuli tehtyä ensimmäiset harvennus- ja raivaussavotat. Rakennustöistä alan mies on löytänyt itselleen ainoan ennestään tutun osaamisalueen.
—Rakennukset on rakennuksia maalla ja kaupungissa, mutta täällä niiden funktio on usein erilainen. Täällä tein elämäni ensimmäisen lämpökeskuksen, hän esittelee vanhaan hirsiseinäiseen viljankuivuriin piilotettua hakelämmitystä.
Naapureilta kysytyt, omasta mielestä tyhmät kysymykset, ovat toimineet tulokkaalle ammattikorkeakouluna maaseutuelämään. Sen, mitä ei kehtaa kysyä, voi aina katsoa netistä.
—Tässä on paljon nuorta ja hirveän avuliasta väkeä naapurissa. Monesti olemme Rönnin Kallenkin kanssa yhdessä naureskelleet hölmöille kysymyksilleni, joita varsinkin alkuaikoina esitin. Annikan isä auttaa myös paljon ja antaa neuvoja. YouTubesta löytyy hyvin kaikennäköisiä opetusvideoita korjaustöistä puiden kaatamiseen. Sieltä näkee myös paljon varoittavia esimerkkejä tee-se-itse -touhuista.
Hyviä puolia enemmän maalla
Moisio on tykästynyt myös maaseudun ihmisten tapaan tulla naapurin pihaan, koputtaa oveen ja kävellä sisään. Kaupungissa sellainen ei tullut kysymykseen. Ympäristön kiinnostus hänen tekemisiään kohtaan ei ahdista, vaan kylän yhteisöllisyys ja aktiivinen yhdessä tekeminen päinvastoin tuntuu hienolta.
Yhdessä tekemistä ja talkootyötä tarjoaa eritoten valokuituprojekti, jonka vetovastuun Moisio otti itselleen, kun kuuli sähköyhtiön hankkeesta kaivaa sähköjohdot maan alle. Samoissa tolpissa sähköjohtojen kanssa roikkuvat puhelinkaapelit kerätään samalla pois, joten Laitikkala uhkasi jäädä ilman kiinteitä nettiyhteyksiä.
Aktiivisuuden ja talkootyön ansiosta kylään on nyt tulossa kaikille halukkaille osuuskuntamuotoinen valokaapeli, joka turvaa yhteydet ja niiden myötä esimerkiksi tilamyymälöiden maksupäätteiden toiminnan.
Moisio ei kaipaa mitään erityistä entisestä elämästä. Vanhoille kavereille maalle muuttaminen oli aluksi melkoinen shokki, mutta nykyisin yhteyttä pidetään siinä määrin, kuin karjatilallisen aikataulut sallivat.
—Kaikessa on puolensa, ja onhan täällä lokakuusta maaliskuuhun aktiviteetit aika vähissä, mutta silloin ehtii seurustelemaan enemmän naapureiden kanssa. Puolessa tunnissa pääsee kaupunkiin, mutta siellä on hirveästi ihmisiä ja se ahdistaa. Maalla on enemmän hyviä puolia kuin kaupungissa.
Maaseudun ominaisuuksiin kuuluu myös, että tulokas on tulokas, eikä ihan saman tien muuksi muutu.
—Ahon Erkki sitä kerran puhui, että 50 vuotta pitää asua, ennen kuin voi sanoa olevansa pälkäneläinen. Pidin koeaikaa vähän pitkänä ja pyysin helpotusta 30 vuoteen, kun kumminkin teen näitä viljelyhommia.
Heikkilän juustolan kotisivu: www.juustola.fi
