Vilpeilän kyläkoulusta isompiin ympyröihin ponnistanut Lotta Metsälä pakkasi viime syksynä laukkunsa ja matkasi Ranskaan au-pairiksi. Takana olivat lukio ja ylioppilaaksi kirjoittaminen.
– Istuin lentokoneessa matkalla paikkaan, jossa en ollut käynyt, tapaamaan perhettä, jota en ollut aikaisemmin tavannut, puhumaan kieltä, jota en osannut hyvin.
– Mielessäni pyöri ajatus, olenko ihan sekaisin, kun olen vapaaehtoisesti laittanut itseni siihen tilanteeseen, Metsälä kertasi matkatunnelmiaan Makasiinilla pitämässään Suvipäivien avajaispuheessa.
Alussa nuori nainen tunsikin olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Kieliongelmia hän lähestyi sillä taktiikalla, että hän vastasi liki kaikkiin kysymyksiin oui (kyllä) ja ihmetteli jälkeenpäin, mitä kaikkea tulikaan myöntäneeksi.
Vilpeilän piha on paratiisi
Tutuista elämänympyröistä irtautuminen saa lähtijän yleensä tarkastelemaan taakse jäänyttä uusin silmin. Näin kävi myös Lotta Metsälälle.
– Opin arvostamaan sitä, että täällä kotikylällä me tunnemme toisemme. Naapureiksi kutsutaan vielä kahden kilometrin päässä asuvia ihmisiä, mainitsi Metsälä ja viittasi kertoihin, jolloin hän on pyytänyt naapureilta lainaksi milloin kananmunia, milloin sokeria.
Vilpeilä kyläkoulu syreenimajoineeen ja piilopaikkoineen nousi mieleen suorastaan paratiisiina, kun au-pair saattoi hoitolapsiaan Ranskassa kouluun, jossa oli lukitut portit ja asfaltoidut pihat.
–Itse kuljin koulumatkoja kävellen, pyörällä ja hiihtäen. Kotimatkaan meni parikin tuntia, kun hypittiin tieltä lumisille ojan penkoille.
Kyläkaupassa pala ranskalaisuutta
Takaisin kotiin tullessaan Lotta Metsälä koki kulttuurishokin, sillä Ranska ja ranskalaisuus olivat yhdeksässä kuukaudessa ehtineet saada hänestä yliotteen. Kohteliaisuuksien viljely oli tarttunut suomalaisen puhetapaan.
– Pala ranskalaisuutta on löytynyt täältä kyläkaupasta, jossa myyjä toivottaa lähteissä iloisesti mukavaa päivää. Se herättää minussa sisäisen ranskalaisuuden.
– Ihanaa olla täällä kotona, vaikka polte takaisin on kova. Saan nauttia luonnosta, yöttömästä yöstä ja ihanista ihmisistä, Metsälä hehkutti kotikylälle palaamisen onnea.
