Tuulinen alkukesä. Kylmä alkukesä. Sateinen alkukesä. Sitten tulevat näiden seurannaiset, kuten onko järvivesi liian viileää, tuleeko niitä marjoja ja herneitä ja mahtaako vielä tänä kesänä paistaa.
Jossittelu tarjoaa mahdollisuuden leikitellä tulevalla: mitä jos loppukesä onkin ennätyshelteinen – tai mitä jos ei olekaan? Näidenkin eri vaihtoehtojen seurauksia pystyy puntaroimaan monelta eri kantilta: lasten, vanhusten, eläinten, luonnon, työssäkäyvien.
Pinttyneen ja eittämättä yhä varsin hyvin pätevän mielikuvan mukaan suomalaiset ovat juroa kansaa, jolta tarinaa ei irtoa siinä määrin kuin monilta muilta eurooppalaisilta – amerikkalaisista puhumattakaan. Poikkeuksen ujouteen tekee sää, josta lähes jokainen suomalainen uskaltautuu ja yhteisen helpon puheenaiheen löydyttyä jopa intoutuu oudossa ja tutussakin seurassa keskustelemaan.
”Aivan sairaan kylmä” -toteamus toimii jäänmurtajana niin lavatansseissa, kyläjuhlissa kuin isoissa massatapahtumissakin. Sydän-Hämeen kesä tarjoaa säärepliikin harjoitteluun oivat mahdollisuudet; tapahtumia riittää varmasti myös seuraavalla viikolla, vaikka avauksen teko jäisikin tällä viikolla pelkäksi aikomukseksi.
Lausahdusta voi testata myös uusiin mökkinaapureihin. Vaikka saisikin vastaukseksi itseä järkyttävän toteamuksen ”Olen aina pitänyt kylmistä ja sateisista kesistä”, on keskusteluyhteys silti luontevasti avattu.
Pieni huomautus säästä saattaa avata ovet mitä syvällisimmälle keskustelulle mitä kummallisimmista aiheista.
Parhaimmillaan sääanalyysi voi johtaa jopa siihen, että jossakin vaiheessa sen jälkeen joudutaan tuskailemaan kihlajais- tai hääpäivän sääennustetta.
