Strutsitila Syrjynen Pälkäneen Epaalassa on toiminut vuodesta 1999. Anu ja Ari Syrjynen kiertelivät aikanaan muun muassa villisikatiloilla ja strutsitarhoilla pohtiessaan, mitä eläimiä ottaisivat kasvatettavikseen.
– Strutsit vain jäivät jotenkin mieleen, Anu Syrjynen perustelee valintaa.
Näitä isoja lintuja oli siihen aikaan Suomessa ollut jo viisitoista vuotta, mutta tietotaito ei kulkenut eteenpäin, vaan Syrjyset ovat itse opiskelleet kaiken strutsien kasvattamiseen liittyvän.
Vastoin yleistä uskomusta strutsi ei ole häijy lintu vaan utelias ja leppoisa. Reilun vuoden ikäiset linnut tapittavat aitauksestaan ympärilleen päät kääntyillen. Aitauksessa lintujen seassa saa kyllä olla varovainen, sillä isolla linnulla on voimaa.
Tässä iässä linnut ovat vielä toisiaan kohtaan varsin solidaarisia. Valtataistelut laumassa seuraavat vasta vanhemmalla iällä.
– Kaikki ne ovat omia persooniaan, mutta kovin älykäs strutsi ei ole, sen silmä on suurempi kuin sen aivot, Anu Syrjynen sanoo.
Tilan isäntä Ari Syrjynen on juuri hakenut uudet poikaset Pälkäneelle Belgiasta, kuten hän tekee joka vuosi. Viikon ikäiset poikaset painavat syntyessään noin 700 grammaa ja vuodessa ne kasvavat 110-kiloisiksi. Kasvuvauhti on siis melkoinen.
Terveellistä lihaa
– Strutsin liha on terveellistä, siinä on vähemmän rasvaa kuin kanassa. Se on myös nopea liha grillata, Anu Syrjynen kertoo ja esittelee myös strutsinnahkoja, jotka ovat myös hyödynnettävissä niiden erikoisen kauniin ulkonäön vuoksi, sillä sulan typet muodostavat nahan pintaan kauniin kuvion.
Lisäksi muun muassa sulista valmistetaan pölyhuiskuja. Strutsin munan kuori on paksua ja posliinimaista ja posliininmaalaajat ovatkin käyttäneet munia omiin tarkoituksiinsa.
Epaalassa on tällä hetkellä poikaset mukaan luettuna noin sata lintua. Vaikka strutsit ovatkin kotoisin Afrikan kuvista oloista, pärjäävät ne hyvin myös pohjoisessa.
– Noin kahdenkymmenen asteen pakkasessakin ne pääsevät ulos. Ne pitävät ulkoilusta ja lisäksi pakkanen tappaa mahdolliset loiset, Ari Syrjynen kertoo.
Tilalle pääsee myös vierailemaan ja tutustumaan strutseihin sekä muihin eläimiin. Tilalla toimii myös kahvio ja myynnissä on erilaisia strutsituotteita lihasta pölyhuiskuihin.
– Tämä matkailupuoli tuli mukaan ikään kuin vahingossa, kun uteliaita kävi kylältä katsomassa lintuja ja lopulta alkoi ilmestyä myös linja-autoja pihaan, Anu Syrjynen kertoo.
Tilalla on strutsien lisäksi hurjan näköistä mutta säyseänluontoista ylämaankarjaa, kotipossut Nakki ja Putte, oletettavasti perheenlisäystä odottava villisikapariskunta Nasu ja Myy sekä kuusipeuroja. Lisäksi löytyy kanoja, kaksi kania, hevonen ja kissoja.
Kuusipeurat kasvattavat sarviaan
Vuonna 2005 tilalle muuttivat ensimmäiset kuusipeurat. Kuusipeurojen vasomisaika olkaa olla juuri käsillä. Kesyimmän Lemmikki-nimisen peuran vatsa pullottaa vasomista enteillen ja ruohokin sille maistuu kiitettävästi.
– Urokset tiputtavat vapun tienoilla sarvensa ja kasvattavat kesän aikana uudet. Marraskuussa alkavana rykimäaikana kun hurmataan akkoja, on sarvien oltava komeimmillaan. Nyt niillä on jo hyvät sarvenalut, Ari Syrjynen kertoilee.
Tilalla vierailee paljon lapsiryhmiä kouluista ja päiväkodeista sekä myös vanhainkotiryhmiä.
– Vanhukset tykkäävät elämistä ja ihan tavallisten kanojen näkeminen saattaa tuoda muistoja mieleen ja tunteikkaita kyyneleitä silmiin, Anu Syrjynen kertoo matkailutyön palkitsevuudesta.
Strutsitila Syrjynen on avoinna kesän aikana joka päivä 9.8. asti sekä sen jälkeen vielä parina viikonloppuna.
