Onkkaalan VPK juhli 132-vuotispäiväänsä perinteiseen tapaan marssilla kylän keskustan läpi, päiväjuhlalla ja kaksilla tansseilla Vilpolassa. Yleisömenestys oli taattu: tienvarret ja Vilpolan mäntyjen alle pystytetyt penkkirivit täytettiin tarkoin. Palokunnanjuhlat kuuluvat elämään ja kesään.
– Elämässä on paljon muuttumattomia asioita, ja yksi niistä on se, että joka kesä tapaamme täällä juhlassa, juontaja Aimo Kokkolakin totesi.
Heinä-Maariaan ajoitettua palokunnan juhlaa vietettiin nyt samassa paikassa 127. kerran, joten muuttumattomuudesta voi hyvällä syyllä puhua. Mutta jotain aina muuttuu – jos ei muuten, niin aktiiviset VPK:laiset keksivät muutoksen itse.
Nyt viimeksi on rakennutettu terassi, joka yhdistää Vilpolan ja kahvilarakennuksen toisiinsa ja helpottaa kulkemista niiden välillä.
Tekniikkaa ja taitoja eri aikakausilta
Palokunnan juhlaohjelmaan kuuluvat erottamattomasti osastojen omat työnäytökset.
Veteraaniosasto esitteli tällä kertaa 100 vuotta vanhaa paloruiskua, jonka toiminta näytti yleisön silmissä jokseenkin heiveröiseltä nykyaikaisten sammutusautojen rinnalla. Tarvittiin kolme miestä sekä lisäväkeä vesiketjuun säiliön täyttäjiksi, jotta yhdestä letkusta saatiin tulemaan vettä. Viime vuosisadan alussa ruisku on ollut silti tehokasta sammutuskalustoa.
Veteraaniosastolaiset tosin epäilivät, että sadan vuoden ikä painaa ruiskuvanhusta, ja uutena siitä on irronnut enemmän tehoja.
Nuoriso-osastoa edustivat Erno Syrjä, Hermanni Koivisto, Teemu Munukka ja Verneri Vuori, jotka
demonstroivat tajuttomana löytyneen ihmisen pelastamista – taitoa, joka jokaisen ei-palokuntalaisenkin pitäisi hallita.
Hälytysosasto puolestaan näytti, miten auton renkaan alle jäänyt uhri saadaan pois kohottamalla autoa. Oikealla tekniikalla 22 000 kiloa painava säiliöauto saatiin todella kohoamaan yhden ilmatyynyn avulla niin paljon, että uhria esittänyt vaatemytty saatiin vedettyä pois.
Juhlanäytelmän Julius Caesar esitti tällä kertaa Kangasalan Pikkuteatterin 15–19 -vuotiaiden ryhmä, joka onnistuikin kirvoittamaan yleisöstä makeat naurut. Parodian Shakespearen näytelmän epäonnisista harjoituksista oli ohjannut Mika Eerola.
Aimo Kokkolan lisäksi musiikkiohjelmasta sekä marssimusiikista vasta pitkältä ajalta tuttu Tampereen VPK:n puhallinorkesteri Matti Prepulan johdolla.
Monen alan osaajia
VPK:n hallituksen puheenjohtaja Markku Ruokosella oli juhlapuheessaan kerrottavana hyviä uutisia: hälytysosastoon on kuluneen vuoden aikana liittynyt uusia jäseniä.
Uusien jäsenten saaminen vaativan ja sitovan harrastuksen pariin ei ole näinä päivinä helppoa, joten Onkkaalan VPK:lla on syytä olla tyytyväinen.
– Olemme ehkä tehneet oikeita ratkaisuja pohtiessamme ja toteuttaessamme motivoinnin herättäjiä toimintamme turvaamiseksi, Ruokonen pohdiskeli.
Yksi syy siihen, että toiminta kiinnostaa, lienee sen monipuolisuus. Sammutukseen ja pelastuksen liittyvien tehtävien ohella Onkkaalan VPK:lla harteilla on palokunnantalon kunnossapito ja sen ylimääräisten tilojen vuokraaminen, historiallisten Vilpola- ja kahvilarakennusten kunnostus sekä yhdistyksen omistamista autoista ja muusta kalustosta huolehtiminen.
Tarvitaan monenlaisia taitoja, kekseliäisyyttä ja suunnittelukykyä, että kaikki saadaan pysymään koossa – ja
sitten ovat vielä vuosijuhlat koko kylän iloksi.
– Onhan se tosi hienoa olla näin suuren juhlavierasjoukon keskipisteenä, Ruokonen kiitteli täysien penkkirivien edessä.
Yleisöllä oli myös hyvä syy kiittää palokuntalaisia, sillä heidät on hälytetty erilaisiin tehtäviin kuluneen vuoden aikana yhteensä 134 kertaa, joista varsinaisia tulipaloja on ollut 10 rakennus- ja 16 maastopaloa.
Kesken juhlavalmistelujen sattuneen maastopalon aikana sattui todellinen vaaratilanne sammuttajillekin, kun paloauton letkuliitos petti kesken kaiken, ja kovalla paineella suihkuava vesi lennätti yhden palosotilaista ilmaan.
– Onni oli matkassa, sillä suuremmilta vahingoilta vältyttiin, Ruokonen totesi helpottuneena.
