Vuoropuhelua valokuvien kanssa

Näkymä mökkirannasta Pälkänevedelle. Akryyli ja siirtokuva kankaalle.
Liisa Knuuti maalaa talvet työhuoneellaan Espoossa, mutta kankaalle tallentuu usein vaikutelmia Pälkäneen luonnosta ja maisemista.

– Tuo on ihan kuin valokuva… Mutta sehän onkin valokuva! Ei kun… onko sittenkään?

Kesäsappeelaisen taiteilija Liisa Knuutin Väriverryttelyä-näyttely hämmentää aluksi avajaisyleisöä Pälkäneen pääkirjasto Arkissa.

Näyttelyssä on akryylimaalauksia, mutta kun katse osuu tiettyyn kohtaan työssä, se näyttääkin valokuvalta. Kun siirtää katsettaan vähän, silmien edessä on jälleen aivan varmasti maalaus.

Mutta kun ottaa askeleen taaksepäin, näkee vain luontokuvan herkän kokonaisuuden.

Pälkäneläiset taiteen ystävät osaavat jo odottaa, mitä uutta Espoon Mäkkylän taiteilijatalossa Liisa Knuutin työpöydän ääressä on talven aikana syntynyt. Arkissa kesällä se selviää, ja usein mukana on jokin yllätys.

– Liisan näyttely on sellainen, jota mekin täällä kirjastossa oikein odotamme, tunnusti kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä.

Tällä kertaa Knuutin teoksiin kätkeytyvä ”silmänkääntötemppu” johtuu siirtokuvatekniikasta, joka on taiteilijan uusi aluevaltaus.

Valotutkielmia

Liisa Knuuti ympäröitiin näyttelynsä avajaisissa ystävillä ja kukkakimpuilla.

Siirtokuvatekniikassa voi käyttää mitä tahansa tavalliselle paperille tulostettua valokuvaa. Kuva käsitellään akryylimediumilla, painetaan kankaalle, kostutetaan ja annetaan kuivua, kunnes kuva on siirtynyt kankaalle, missä sen pinta näyttää ikään kuin patinoituneelta. Sen jälkeen taiteilijalla on alku, jota ruveta työstämään.

– Olen maalannut kuvan ympäristön akryyliväreillä, täydentänyt kuvan kokonaiseksi niin että valokuvan ja maalatun pinnan ero hämärtyy, Liisa Knuuti kertoo.

Osa Liisa Knuutin siirtokuvatöistä on lähtöisin Pälkäneveden rannalta perheen kesämökin maisemista.

Viime kesän uutuustekniikka, mannaryynimaalaus, esittäytyy myös tämän kesän näyttelyssä. Vitriinissä oleviin mannaryynitöihin Knuuti on saanut idean ryijyjen kuvioinnista.

– Ryijyn nukka taittaa valoa yhtä säästeliäästi kuin mannaryynimaalauksen karkea pinta, hän toteaa.

Eri tekniikoilla toteutetuissa töissä yhdistävänä tekijänä on juuri valon tutkiminen: valon heijastuminen erilaisista pinnoista, valo luonnossa; sekä sen arkuus että voima. Taitavasti valoa käyttämällä taiteilija houkuttelee mieliteemastaan luonnosta esiin loputtoman tuntuisesti erilaisia sävyjä ja vivahteita.

Liisa Knuutin näyttely avautui viikko sitten ja on avoinna 31. heinäkuuta asti Arkissa lehtienlukusalin aukioloaikojen mukaan.

 

Työ sarjasta Kirjeitä. Sekatekniikka kankaalle, idea ryijymallista.
Puiden takaa näkyvä valo on kuvattu taiteilijan kesämökin pihalta.