Kiipeilyosuus vaati itsensä ylittämistä

09.07.2015 10:36

Koskenlasku oli yksi reissun hurjimpia elämyksiä. Etenkin kun se suoritettiin kylmässä säässä vieläkin kylmemmässä vedessä. Satu Ukkonen kolmantena oikealta.

Kaksi ja puoli viikkoa Kanadassa Kalliovuorilla on vaellusharrastajalle unelmien täyttymys. Siitäkin huolimatta, että alun perin oli tarkoitus mennä ihan toiseen ilmansuuntaan eli Nepaliin ja maailman korkeimman vuorenhuipun lähistölle.

Pälkäneläistä Satu Ukkosta ei harmita yhtään, että Himalajan-reissu peruuntui keväisten maanjäristysten takia. Luonnonvoimat näyttivät Nepalissa ihmisille kaapin paikkaa sen verran vahvasti, että suunnitelma B oli otettava käyttöön. Tämäkin vaihtoehto toi koettavaksi niin huimia elämyksiä, että osan niistä tajuaa vasta jälkeen päin.

– Ihan erilainen keikkahan tämä oli kuin se suunniteltu Nepalin-retki. Pystyimme Kanadassa menemään autolla tiettyjen kohteiden lähistölle ja tekemään sitten maksimissaan 25 kilometrin vaelluksia. Olimme liikkeellä päivittäin yleensä kymmenkunta tuntia. Yöksi palasimme aina majapaikkaan. Koko reissun aikana nousumetrejä kertyi kuitenkin 9000, eli Himalajaa varten laadittu kuntokuuri oli ihan tarpeen Kalliovuorillakin, Ukkonen toteaa.

Hänen ja tamperelaisen Reetta Näätäsenmatka ajoittui välille 6.6.–23.6. Kanadaan kaksikko lensi niin, että ensin käytiin Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa ja siellä vaihdettiin konetta,

Lepotauko Aylmer Lookout -näköalapaikalla noin 2 kilometrin korkeudessa, taustalla Minnewanka-järvi. Tänne suuntautui Satu Ukkosen (vas.) ja Reetta Näätäsen pisin päiväpatikka.

jolla matkattiin Edmontoniin saakka. Red Deerissä vietetyn yön jälkeen reissaajat siirtyivät Banffin kaupunkiin vajaaksi viikoksi.

– Sieltä kävimme monella eri suunnalla, mutta kaikki kohteet kuuluivat Kalliovuorten alueeseen. Säätilan mukaan valitsimme, minne päin mennään ja kuinka pitkille reiteille. Pisin kävelyreittimme vei Minnewanka-järven viertä Aylmer Lookout -nimiselle näköalapaikalle yli 2000 metrin korkeuteen, Ukkonen kertoo.

– Lisäksi kävimme Banffista muun muassa Bourgeau-järvellä ja Harvey Passissa, jonne mennessä saatiinkin haastetta tosi kovalta nousulta, jossa liuskekivikerros meinasi aina väkisin paeta jalkojen alta. Näkemisen arvoiset olivat myös Johnston Canyonin suuret vesiputoukset.

 

Lämpötilassa suuria eroja

Vuorikiipeilypäivänä ympärillä avautuivat jokseenkin jyhkeät maisemat.

Seuraavaksi Ukkonen ja Näätänen operoivat kuuden päivän ajan Lake Louisin kaupungista. Plain of the six Glaciers oli komea kohde useine jäätiköineen. Parivaljakko oli varustautunut pahaankin säähän, toisin kuin jotkut vastaan tulleet

shortseissa ja tennareissa kylmissään olleet patikoijat.

– Ylimmillään lämpötila oli 28 astetta ja alimmillaan 6 astetta. Juuri kylmimpänä päivänä ohjelmassamme oli koskenlaskua, Ukkonen naurahtaa.

– Kun lähdimme eräällä reitillä patikoimaan oikotietä, jossain vaiheessa lunta oli reiteen asti ja piti palata takaisin hieman ennen kuin olisimme päässeet kierroksen autolle saakka. Silloin vähän harmitti.

Canmoressa kului puolestaan pari päivää. Sieltä oli valmiiksi varattuna vuorikiipeilyretki kalliovoittoiseen maisemaan. Nyt Ukkonenkin pääsi retkensä haastavimpaan osuuteen. Itsensä ylittämistä metri toisensa jälkeen.

Kahden ja puolen viikon matkalta kertyi Satu Ukkoselle valtava määrä valokuvia, joita on mukava selailla seuraavia vaellusreissuja odotellessa.

– Nousimme Mount Niblockille suhteellisen jyrkkää reittiä. Käytimme välillä jäähakkuja, ja olimme köysillä kiinni toisissamme. Käännyimme takaisin sata metriä ennen vuorenhuippua, kun ilmassa alkoi olla ukkosen takia sähköä runsaasti. Oppaamme huomasi sen ja sanoi, ettei ole turvallista nousta enää metriäkään lisää.

 

Lumivyöry tarttui videolle

Kanadan-reissun lopuksi kului yksi yö Calgaryssa ja yksi jälleen Red Deerissä. Sitten matkalaiset lensivät jälleen Edmonton-Reykjavik-Helsinki-reitin tyytyväisenä kokemuksiinsa.

Kalliovuorten tienoilla oli taajamissa suht tiuhassa infopisteitä, joissa kerrottiin eri reiteistä yhtä sun toista. Niistä sai myös säätietoja sekä lumivyöry- ja karhuvaroituksia. Lumivyöryn Ukkonen pääsi näkemäänkin ja jopa videoimaan.

Karhuja ei poluilla tullut vastaan, mutta autoretkien aikana niitäkin osui näkösälle.

– Pippurispray oli varalta mukana. Ja juttelun äänethän yleensä parhaiten pitävät karhut loitolla. Jos noilla reiteillä ei parhaana marja-aikana noudata tarkasti sääntöjä karhukarkoitteen mukanapidosta, ryhmien minimikoosta ja muusta sellaisesta, voi saada enimmillään jopa 25 000 dollarin sakot, Ukkonen tietää.

Koko Kalliovuorille suuntautunut matka sujui isommitta kommelluksitta. Rahaa kului suunnitellun Nepalin-matkan verran mutta aikaa noin puolet siitä.

– Vuorethan minulle ovat se kova juttu. Näimme toinen toistaan upeampia maisemia, ja Kanada oli kaikin puolin mutkaton paikka matkustaa.