Lukija kirjoittaa
Ajoimme naapurini kanssa Vuolijoelle entisen Nikkilän talon pihapiiriin huovutuskurssille heinäkuun 1. päivänä. Nykyisten omistajien aikana paikka on nimetty Ateljee Galleria Virpi & Orbiksi.
Pihan siisteyden eteen oli nähty vaivaa. Taiteilija-emäntä Virpi Yli-Vakkuri ohjasi meitä hänen omaan kivityöverstaaseensa, vastaanottamaan käveli tutun näköinen Pirjo Lahtinen, huovutuksen opettajamme.
Kiviverstaan katetulta kuistilta vuolijokelainen peltomaisema avautui vehreänä, tuulen viilentäessä auringon paistetta. Isokokoinen ruskosuohaukka liihotteli pelto-ojan penkalla. Talon isännän luomukasvimaa erottui rinnemaastosta rikkakasvittomana vihreästä ruohikosta.
Kuistitilan seinustalle istuuduimme kuuntelemaan Pirjon alustuksen huovutuksen historiaan ja alkeisiin. Hän kertoi 2000–luvun alkuvuosina suorittaneensa 6–vuotisen aikuisten käsityötaiteen opinnot, vapaavalintaisesti kurssittanut itseään kehräystaitoihin. Samaan hengenvetoon hän ylisti Suomen lampaan parhaita ominaisuuksia villana ja sen jatkojalosteena. Kehrääjältä ruskea Suomen lampaan villa vaati osaamista.
Merinolammas päihittää Suomen lampaan kuidun pituudessa, ”kankikaikkosena”, ei taivu yhtä nöyrästi huovutustyöskentelyssä kuin perinteinen Suomen lampaan jatkojalostettu karstattu villa. Merinovilla on hinnaltaan arvokkaampaa.
Pirjo Lahtinen totesi, ettei villa pidä emäksisestä, emäs luovuttaa keratiinia, sarveisainetta villan pinnasta. Mikroskooppiset käpysuomut avautuvat, hankausliike niittaa kuituja yhteen. Hiki, virtsa ja saippuan koostumus ovat emäksisiä. PH arvot ovat nousevia 14 kohti, hapolla ne laskevat 1 kohti.
Milloin villa on keksitty, sitä ei varmuudella tiedetä. Nooan aika on yksi olettamus. Nooa olisi levittänyt arkin pohjalle eläinten karsinoihin villakerroksen, eläinten virtsa ja jalkojen paino olisi puolivahingossa tehnyt villasta huopaa, kun arkista viimein pelastuneet eläimet laskettiin maankamaralle ja arkki siivottiin.
Keski-Aasiaa voisi pitää uskottavampana kohteena huovan syntysanoille. Siellä vuosittaiset sademäärät ovat vähäisiä, ja huovutettu villa kestää tuulia ja tuiskuja. Mongolialaisessa jurtassa on jopa kahdeksan kerrosta huopaa, uusi kerros huovutetaan joka viides vuosi. Maahan levitetyn käytetyn jurttahuovan päälle suvun vanhemmat naiset levittävät villakerroksen, kastelevat sen saippuavedellä. Miesten tehtävä on kääriä huopa villoineen päivineen rullalle, ratsukon perään laittavat sen pyörivään telineeseen ja ratsastaessaan rullan pyöriessä villat huopuvat uudeksi huopakerrokseksi jurttaan.
Työpöytien ääreen Pirjon alustuksen jälkeen päästyämme saimme ryhtyä oma-aloitteisesti tekemään pieniä huovutuskokeiluja. Saippuan päälle sai kokeilla huopakerrosta, kaikkein helpoin alkuun oli tilauksesta itselläni pikku- Paavon 7–vuotislahjaksi tekemälleni Postimies Patelle ruskeista palleroista hiukset. Styroxpallon päälle tein itsekin huovutuskokeilun ennen taukoa.
Kurssiohjelmaan sisältyi puolenpäivän jälkeen Virpi-emännän valmistama erityisen maukas kasviskeittolounas lisukkeineen talon isossa pirtissä. Näkemisen arvoiset kenelle tahansa olisivat jyhkeät seinähirret, lattialankut ja se mahtava pirtin paksulautainen pitkä pöytä ja penkit.
Talo on saanut arvoisensa isäntäparin. Paljon olisin jäänyt paitsi talonpoikaisperinteestä kiinnostuneena, mikäli en olisi toteuttanut unelmaani oppia huovuttamaan ja vielä tällaisessa perinnepihapiirissä.
Isäntäpari pyysi siirtymään1800–luvulla rakennettuun talon toiseen päähän, missä sijaitsi sali. Siellä samalla kun nautimme jälkiruokana kahvia tai teetä jäätelön kera, ihailimme salin tilavuutta ja kylän oman taiteilijan Ritva Syrjäsen maalauksia ja muutakin taidetta.
Lounaan jälkeen oli kiire mennä lisäoppia saamaan isompaan huovutustyöhön. Pöydälle levitetyistä monen värisistä karstavillarullista sai valita työn pohjalle mieleisensä ja sen päälle kehitellä kuvioita. Täytyi muistaa aloituslevyn rakentamisen suunnan vaihtuminen ensi alkuun, opettajan neuvojen mukaan kehittyivät taidot.
Kuumalla marseille- tai mäntysaippuavedellä kasteltiin pirskottelemalla keinokuitukankaan alla ollut villakerros, kankaan päältä käsin pyöritysliikkein huovutusprosessia nopeutettiin ennen kuin huopatekele käärittiin kuplamuovin sisään puupulikan ympärille ja sidottiin kanttinauhalla.
Ennen käärimistä piti varoen enintä saippuavettä puristella pois. Isotöisin vaihe oli kauliminen, pöydällä tehtävää huovutustyötä rullataan kahdeksaan eri suuntaan ja aina suunnan vaihduttua kääritään kuplamuoviin puupulikan avulla. Oikealla ja nurjalla puolella on neljä käärimissuuntaa, yhteensä kahdeksan. Kauliminen kääntämisineen kesti niin kauan, kun Pirjo totesi nyt riittävän, oli saatava tiivis huopalevy aikaan. Hän arvioi sata pyöritystä suuntaansa riittävän.
Hän kehotti kuumalla vedellä välillä lämmittämään työtä, muutoin se työ ei huovu. Työvaihe toisensa jälkeen hahmottui viimein peiton alta huopalevy. Pesussa poistettiin saippuaa, ensin kuumaan veteen huovutuslevy ja sitten kylmään, viimeiseen kylmään huuhtomisveteen oli etikkaa lisätty.
Kannattaa huovutuksen alkeet opetella oikean ammattilaisen neuvojen mukaan. Työn voi itse koristella haluamallaan tavalla, itse olen kirjan kansia kirjomassa kotona kurssin jälkitunnelmissa.
Anneli Kivelä
