Tartun taas rakastamaani aiheeseen, sillä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna päässäni poreileva kuppi kiehahti jälleen yli. Ja taas uudelleen 13.7.2015 kello 6.05.
Me mökkiläiset maksamme vuosittain mitättömän summan mielellämme, kun saamme viikonlopun jälkeen nakata vähäisen roskapussukkamme aluejätepisteeseen heti päätielle päästyämme. Muovikassi jää tavallisesti melko laihaksi, sillä kompostin tapainen maaduttaa eloperäisen tavaran ja kartonki palaa iloisesti saunan tulipesässä.
Roskapaikalla opastetaan viemään muut kuin pienet erät Luopioisten jäteasemalle, jota pidetään auki lauantaisin kelo 10–14.
Ajelen noin kerran vuodessa vähän kirkonkylän ohi Rautajärven suuntaan pistäytyäkseni jättämässä isompia tavaroita edelleen jätteinä käsiteltäväksi. Nyt vein sinne hajonneen tietokoneen keskusyksikön, rikki menneen näytön, kelvottomia piirilevyjä, energialampun raatoja, tyhjiä pattereita, jäteöljyä pienen purkillisen sekä jokusen pahvilaatikon.
Asema on järjestelty hyvin. Jos osaa lukea, osaa kanniskella romut oikeisiin kontteihin ja häkkeihin. Ystävällinen paikasta vastaava opastaa ja auttelee ansiokkaasti.
Tapasin siellä myös muita tyytyväisiä asiakkaita. Yhteisesti ihmettelimme palvelun maksuttomuutta. Kysyessäni asiaa vastaus kuului: ”Noista sinun tuomistasi ei peritä mitään.”
Tyytyväisin mielin suuntasin ajopelini keulan takaisin kohti Riukusiltaa. Holjan roskapaikalla havaitsin näyn, jota en ollut aikaisemmin silmitellyt. Laatikkojen viereen näkyi joku pudottaneen vessanpytyn. Paikasta tulee jäteasemalle matkaa viitisen kilometriä.
Sunnuntaina kesäkuun lopussa lähtiessämme kohti Helsinkiä Sahalahdentien risteyksessä järjestelyt jätepisteessä piirtyivät verkkokalvolle entisenlaisena. Jossakin mökkikausi avattiin vasta juhannuksen jälkeen, sillä todennäköisesti hämärissä oli kuskattu talven jäljiltä virttynyt sohva ja kaikki petivaatteet. Pienrautaa edustivat jääkaappi ja sähköhella.
Nyt ei näkynyt tavallisuudesta poiketen kuvaputkitelevisioita tai mikroaaltouuneja. Pienehköjen rakennusten katoilta purettuja peltikatteita, perämoottoreita, saunankiukaita, autonrenkaita ja muuta edellä mainittuihin rinnastettavaa voi havaita silloin tällöin.
13.7.2015 aamulla töihin lähtiessäni katselin murheellisena roskakarsinaa. Joku lienee purkanut lastulevystä rakentamansa keittiön lekalla ja tuonut palaset isoksi kasaksi aitauksen nurkkaan. Operaatio näytti vaatineen säiliöiden siirron pois omilta paikoiltaan. Nyrkkisääntönä kirjaan, että aina näen jotakin sinne kuulumatonta.
Epäilen vahvasti näihin rikoksiin syyllisiksi meitä vapaa-aikaansa seudulla viettäviä. Alueella asuu pysyvästi ihmisiä, jotka varmasti havaitsevat sen kummemmin kyttäämättä säännöistä piittaamattomat yksityisautoilla liikkuvat jätekuskit. Paikkakuntalainen käryäisi nopeasti.
Yhtään fiksummin eivät käyttäydy kaupungissa vapaa-aikaansa viettävät kansalaiset. Pyöräilin edellä kuvaamaani viikonloppua edeltävänä torstaina normaalisti töistä kotiin ohittaen Olympiastadionin. Ihmettelin nurmikkoalueelle ja asfaltille leiriytyneitä nuoria ja lapsia. Jälkeenpäin selvisi heidän odotelleen lauantain konserttia, jossa esiintyi maailman suosituin poikabändi One Direction.
Yleisöä tuli 34 000. Sunnuntain nettilehdestä luin roskamerestä, joka täytti lähitienoot.
Ajellessani pyörällä maanantaina varhain aamulla Pasilaan roinaa lojui vielä kiitettävästi yhden pääkaupungin suosituimman turistikohteen liepeillä.
Huvien toimeenpanijan kuuluu alue siivota. Jos näin ei toimita, Helsingin kaupunki hoitaa homman ja lähettää muhkean laskun järjestäjälle.
29.6.2015 lämpötila kohosi tämän vuoden alkukesästä poiketen yli kahdenkymmenen asteen. Musiikkitalon ja Kiasman välinen viihtyisä porrastettu nurmikkoalue työmatkani varrella näytti seuraavana aamuna siltä, kuin siihen olisi yön aikana sadellut lämpäreiksi likaista lunta.
Kansainvälisesti mitattuna korkean pullo- ja purkkipantin ansiosta vain paperiroskat lojuivat nurmikolla. Samanlainen maisema avautuu ydinkeskustan puistoissa.
Varisten ja lokkien nokat takovat konekiväärin tavoin, kun linnut nautiskelevat pikaruuan jätteitä. Aamupäivällä tulevat veronmaksajien kustantamat työntekijät putsaamaan niityt, jotta iltapäivällä joutoväki pääsee nauttimaan yhteisten alueiden vapaasta käytöstä.
Tällainen kuusikymppinen kohtalaisen kotikasvatuksen aikanaan saanut vanhus ei ymmärrä moista käyttäytymistä. Jätehuolto järjestetään nykyään Suomessa joka paikassa ja tapahtumassa hyvin. Astiat pursuvat poikkeuksellisesti joskus yli, yleensä syy löytyy pöntön täyttäjästä. Hän tunkee nieluun sinne kuulumatonta tavaraa.
Yksi entisistä kovasti arvostamistani esimiehistä puhui ennen vanhaan niin sanottuina hyvinä aikoina suoraan ja konstailematta, jonkun mielestä välillä rumasti. Nyt ei kukaan uskalla.
Palaute tuli välittömästi, niin myönteinen kuin kielteinenkin. Kun jotkut käyttäytyivät typerästi, päällikkö nimesi heidät mölleiksi. Erityisen tyhmät saivat V-alkuisen kirosanan etuliitteeksi.
