Ateenan kesäteatterissa on meneillään kohunäytelmä, johon ulkomaalaisilta on pääsy kielletty.
Erään tuntemani kreikkalaisen rehtorin onnistui kaapata salainen käsikirjoitus, josta voimme julkaista katkelman:
Juha Sokrates (469-399 eea) istui kauhtanassaan Ateenan agoran laidalla ja esitteli oppilailleen tuoreimpia ajatuksiaan tuskin kuuluvalla puheäänellään. Se oli kuitenkin hänen taktiikkansa, sillä hiljainen ääni pani kuulijat höristämään korviaan.
Kahdesta innokkaimmasta oppilaastaan Sokrates piti, mutta toisaalta juuri he aiheuttivat myös eniten harmia. Alexander Platon seikkaili mielellään ulkomailla ja vähältä piti, ettei hän aiheuttanut sotia sellaisia armeijoita vastaan, joiden kukistamiseen kreikkalaisilla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.
Sokrates oli useaan otteeseen pyytänyt vallanpitäjiä hankkimaan kunnon laivaston, jollei muuhun tarkoitukseen kuin foinikialaisten rahanpesijäin torjumiseen, mutta häntä ei ollut kuunneltu.
Toinen lempioppilas Timo Alkibiades oli paha suustaan. Sokrates joutui ojentamaan tätä tavan takaa.
Alkibiades oli kuitenkin mainio ystävä ja soturi, jonka hengen Sokrates oli 40-vuotiaana pelastanut peloponnesolaissodissa kahteen tämän riehuttua etulinjassa kirveellä huidellen vastustajien nuolista piittaamatta.
Silläkin oli merkitystä, että Juha Sokrateen äiti oli toiminut kätilönä Timon pihtisynnytyksessä ja isä ole veistänyt poikansa varhaisesta kaverista näköispatsaan.
Juha S, kuten häntä lähipiirissä kutsuttiin, ajatteli enemmän tulevaa kuin entistä. Hän esitteli suunnitelmiaan keksimänsä Exel -taulukon avulla. Tuo taikasana siirtyi myöhemmin Ateenan helteistä lumiseen Suomeen. Mäntyharjulla DI Leskinen alkoi valmistaa maailman parasta suksisauvaa tuolla nimellä.
Juha Sokrates ei ollut varsinainen poliitikko, vaikka hän pystyi vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä. Sokrateen teemat olivat hyve, oikeudenmukaisuus ja tieto. Niiden avulla hän oli itsekin menestynyt. Hänen ei tarvinnut käyttää yhteiskunnan varoja oman elämänsä ylläpitoon. Hän pystyi keskittymään ajatteluun.
Hänen kilpailijansa keskittyivät dialektiikkaan eli loputtomaan väittelyyn. Siitä kansa oli tympääntynyt ja se siirtänyt salaperäisen johtajansa Sauli Aristofaneen maaseudulle vihannesviljelyyn.
Aristofaneella oli myös oma kotimainen erityisvastustajansa kansainvälisissä kysymyksissä, Ike Oidipus, josta olisi tullut neljäksi vuodeksi koko Euroopan henkinen johtaja, jollei Aristofanes olisi estänyt Ottomanian johtajaa saapumista yhtenäisen Euroopan suurjuhlille. Jopa otto-automaatit oli suljettu.
Loppuhuipennuksessa puheenjohtaja Iken ja kuningas Saulin ristiriidalle tarjotaan virheellinen selitys.
Sokrateen vaimo Ksantippa ei ole koskaan aiheuttanut riitoja, ei edes perheriitoja. Siitä huolimatta nykyenglannissa xanthippe tarkoittaa äkäpussia.
Suoranainen mauttomuus on sekin, että useassa kohdassa Ateenaa luonnehditaan maailman hankalimman hallintomallin eli demokratian tyyssijaksi. Ensimmäinen demokratiahan syntyi jo ennen G. Buddhan syntymää Vaishalin maakunnassa, jota nykyään hallitsevat sen nimiset demokratiat kuin Pakistan ja Afganistan.
