Pirkan retkimelojat kokoontuivat lauantaiaamuna Kostianvirran suulle valmiina matkaamaan kohti Iharia ja Kisarantaa. Keskellä moottoriveneessä ajaa huoltojoukkoon kuuluva Matti Penttilä.
Seppo Kääriäisen kajakissa liehuu Luopioisten viiri.
Pakanranta Pälkäneen Kostianvirran suulla on Pirkan retkimelonnan kolmanneksi viimeinen etappi. Lauantaiaamu on puolipilvinen ja melko lämmin, ja aamuyhdeksältä rantaan kerääntyvät melojat saavat kantaa kanoottinsa tyyneen veteen.
Takana on jo neljä melontapäivää, joiden aikana on ollut tarjolla monen mittaluokan sadetta, ukkoskuuroja ja hetkittäin aurinkoakin.
Tapahtuman järjestäjiin kuuluva luopioislainen Seppo Kääriäinen toteaa, että haastavat sääolosuhteet olivat oikein hyvät. Retkeilijät eivät halua olla kauniin ilman melojia vaan lähtevät kohtaamaan luonnon sellaisena kuin se kulloinkin tarjoutuu. Rannalta kuuluvat kommentit vahvistavat hänen näkemystään:
– Ei yhtään huono ilma. Ihan loistavaa on ollut!
– Eihän niitä sateita paljon huomannutkaan!
Lähtövalmisteluja Pakanrannassa.
Huoltojoukkoon kuuluvat kuhmalahtelainen Matti Penttilä täsmentää, että seikkailujakin matkan varrella oli. Heti ensimmäinen etappi, Kuhmalahden Vehkajärvi piti jättää väliin kovan sateen takia, mutta päivän toinen osuus Kasiniemestä Padasjoen Telarantaan melottiin.
– Oli melottu ehkä tunti, kun osuttiin sellaisen kuuron alle, että pisaroiden väliin ei olisi mahtunut enää useampia. Satoi aivan kirjaimellisesti kaatamalla, hän kertoo.
– Vettä tuli niin voimalla, että joka pisara pomppasi veden pinnasta kymmenen senttiä ilmaan. Se oli oikein pommitusta, Mirjami Valli kuvailee.
Loppumatka saatiin meloa läpimärkinä, mutta onneksi oli sauna odottamassa.
Toinen sään aiheuttama harmi sattui Telarannan ja Porraskosken välillä keskiviikkona. Virtaus Suomenjoella oli niin voimakas ja vettä niin runsaasti, että väliä ei voitu turvallisuussyistä meloa.
Uusia ihmisiä uusissa maisemissa
Heikki Mäkiselle melontaretki samanhenkisten harrastajien joukossa oli uusi mukava kokemus.
Hankalista sääolosuhteista huolimatta ensimmäinen Pirkan retkimelonta keräsi joka etapilta toistakymmentä lähtijää, parhaimmillaan noin 20.
Kuhmalahden Vehkajärveltä alkanut reitti kulki Telarannan, Porraskosken ja Kuohijoen kautta Kukkialle, sieltä Vihavuoden reittiä Iso-Roineelle, Ilmoilanselkää pitkin Laitikkalaan ja edelleen Pinteleeltä Mallasvedelle.
Viimeisen päivän osuudet melottiin Kostianvirralta Pälkänevettä pitkin Ihariin ja siitä Längelmävedelle. Reitin päätepiste oli Kangasalan Kisaranta.
Pirkan retkimelonta oli suunniteltu eritasoisille lajin harrastajille. Vauhtia säädeltiin hitaimpien mukaan, ja tavoitteena oli ennen kaikkea tutustua luontoon, kulttuurimaisemiin ja uusiin ystäviin. Osa retkeilijöistä yöpyi reitin varrella, ja huoltojoukot turvaveneineen seurasivat tiukasti mukana matkassa.
Akaassa asuva mutta Laitikkalassa kesiään viettävä Heikki Mäkinen kertoi, että hänet houkutteli retkeilemään ennen kaikkea juuri yhteisöllisyys.
– Olen harrastanut melontaa enimmäkseen yksin. Tämä on erilainen kokemus, koska saa liikkua toisten samanhenkisten joukossa. Laitikkalan suunnan vesillä olen melonut paljon, mutta nyt oli mielenkiintoista tutustua yläpuolen vesistöihin, jotka olivat minulle ennestään outoja, hän selitti.
Kostian vanhan sillan alitus.
Pirkan retkimelojat aloittivat viimeisen päiväosuutensa lauantaiaamuna Kostianvirralta.
Viimeisimmät kommentit