Luopioisten kotiseutumuseossa ja Mikkelinmäen torpparimuseoalueella on yhteensä noin 3000 esinettä yli 3500 vuoden ajalta
– Koiramäki-kirjoja lukeneet lapset kertovat vanhemmilleen, mikä mikäkin esine on. Rukkien kohdalla pikkutytöt kysyvät, että mikä näistä on se, johon Prinsessa Ruusunen satutti sormensa, Johanna Järvinen hymyilee.
Järvinen on Luopioisten Kotiseutumuseon ja Mikkelinmäen torpparimuseoalueen hoitaja. Kukkia-Seura perusti ne 1950-luvulla ja nykyään niitä ylläpitää Pälkäneen kunta.
Museot sijaitsevat Luopioisten kirkonkylässä noin 200 metrin päässä toisistaan ja ovat kesällä auki tiistaista lauantaihin kello 11–15.
Mikkelinmäki on vanha palvontapaikka, jossa on uhrattu. Nykyään siellä on uhrikiven ja uhrilähteen lisäksi 12 rakennusta ja noin 500 luetteloitua esinettä. Ämmätsästä Mikkelinmäelle vuonna 1958 siirretyn Hirvelän pirtin menneisyys on traaginen.
Perheen vanhin poika oli tietämättään sairastunut punatautiin Venäjällä. Hänen palattuaan kotiin koko perhe menehtyi tartuntaan isäntää ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta.
Rautakaudelta 1970-luvulle
Luopioisten kotiseutumuseossa on noin 2500 luetteloitua esinettä. On vanhoja terveydenhoitovälineitä kuten suoneniskurauta ja hampaanvetokoukku, kirjoja 1700–luvulta ja dramaattinen kirje neidolta hänet hylänneelle nuorelle miehelle.
– Kaikki esineet eivät ole näkyvillä, osa on sen verran huonokuntoisia, Järvinen kertoo.
Kotiseutumuseossa on esineitä rautakaudelta 1970–luvulle. Suurin osa niistä on 1800-luvulta tai 1900–luvun alusta. Vanhimmat esineet ovat 1800–1600-luvulla eKr. valmistetut kivikirveet.
– Saamme edelleen lahjoituksia joka vuosi. Nyt on tullut eniten 1900–luvun alun tavaroita. 1980–luvun tavaroita voisimme ottaa, mutta 1990–luku on vähän liian liki. Kiinnostus riippuu esineen kunnosta, iästä ja siitä, mikä esine on, Järvinen sanoo.
Mysteeriesine ulkuri
Luopioisten kotiseutumuseossa ei ole lämmitystä, joten vanhimmat kirjat ja tekstiilit säilytetään talven ajan kirkkomuseossa.
– Joka kevät ensimmäinen viikko menee siivoamiseen. Kaikki tavarat tarkastetaan ja puhdistetaan. Hiiret ja tuhohyönteiset yritetään pitää poissa, syödyt esineet pitää poistaa, Järvinen toteaa.
Yksi museon mielenkiintoisimpia esineitä on Olavi Ahosen valmistama pienoismalli Luopioisten kirkonkylästä vuonna 1900. Siitä näkee, että kirkko, kylänraitti ja tori ovat olleet yli 100 vuotta samalla paikalla kuin nytkin.
– Kesäasukkaita käy usein katsomassa, löytyykö heidän mökkinsä pienoismallista tai missä päin mökki on, Järvinen kertoo.
Museossa on yksi mysteeriesine, jonka käyttötarkoitusta Järvinen tai kukaan muukaan tähän mennessä ei ole tiennyt.
– Nimi on ulkuri. Mitä sillä on tehty? Järvinen pohtii.
