Kisarannassa kesän kansainvälisin karkelo

Espanjalainen Sun Rockets ja sen laulaja-rumpali Diego Cruz olivat lähellä varastaa kovalla asenteellaan koko shown.

Erilaisten alakulttuurien kokoontumiset ovat metkoja tapahtumia. Harrastajajoukko ei välttämättä ole kovin laaja, mutta kun alan tapahtuma järjestetään, sinne tullaan laajalta alueelta.

Pälkäneellekin erilaisille perinnepäiville sun muille hankkiudutaan eri puolilta Suomea, mutta esimerkiksi vanhakantaisen rock’n’roll-musiikin perässä matkustetaan vielä pidempään. Neljännet Kisarannan Racecoast Rockin’ Festit olivat taas kerran hyvä osoitus musiikista kansoja yhdistävänä voimana.

Elina Viitanen loihti juhlaväelle rock’n’roll-henkisiä tukkalaitteita. ”Asiakkaita on niin paljon, että varmasti tulen ensi vuonnakin. Vielä pari miesten leikkuuta ja yksi kampaus, sitten on pakko huilata”, huokaili täyden työpäivän huhkinut kampaaja.
Asuntoautolla lomareissulla ollut Maarit Malmivaara-Malanin oli mielissään, kun sai hiukset asianmukaiseen kuntoon.

Lauantaita viettämään ilmestyi yleisöä nopeasti silmäillen ainakin Espanjasta, Virosta, Venäjältä ja Ruotsista, mistä lie muualta tulleita jäikään vielä bongaamatta. Karkeloidensa kansainvälisyyttä alleviivaten promoottori Iikku Riepponen oli pestannut bändejäkin eri puolilta palloa, aina Australiaa myöden.

Pääosa väestä oli sittenkin kotimaista alkuperää. Kaikkiaan porukkaa kertyi niin reilusti, että Riepposen suupielet vetäytyivät illan mittaan väkisinkin kohti korvia.

—Tarkkaa yleisömäärää en vielä tiedä, mutta ainakin 50 lippua enemmän kuin vuosi sitten, joten yli 700 hengen mennään reilusti, festivaalimoguli hykerteli.

Jo kohta puolen päivän jälkeen alkaneet kekkerit käynnisteltiin leppoisasti asettumalla taloksi leirialueelle ja tutustuen alueen runsaisiin, tyylin mukaisiin palveluihin.

Repertuaariin kuului peräkonttikirppistä, vintage-vaatemyyntiä, parin eri lafkan levymyyntiä sekä pinstripe-maalausta. Tanssiaskeleet hiottiin Tampere Swing Teamin opastuksella ja soittovimmaiset nousivat terassin open stage -lavalle jamittelemaan. Tyylin mukaista hiusmuotoilua tehtiin Salon Scissor Sisterin kampaamopisteellä.

Alkuillan kohokohtia oli amerikanautojen cruising-letkan saapuminen Valkeakoskelta festarialueelle ensimmäisten bändien jo soittaessa terassilavalla.

Ei kahta bändiä samasta maasta

Päälavan ensimmäinen bändi Sun Rockets starttasi tanssisalin puolella kahdeksalta. Espanjalainen Sun Rockets imaisi kovalla asenteellaan väen heti lavan eteen ja patisti tanssijalat liikkeelle.

Energinen trio päästeli laulavan pystyrumpalin, soitintaan eroottisluonteisesti kohdelleen pystybasistin ja tyylikkään kitaristin voimin rhytm’n’blues-vaikutteista rockabillyään antaumuksella. Settinsä loppupuolella kolmikko intoutui versioimaan High School Confidential -klassikon äidinkielellään – tai siltä se ainakin kuulosti.

Rima asettui heti sen verran korkealle, että hyvästä yrityksestä ja näyttävästä solistista huolimatta saksalainen Caroline & Her Rhytm Rockets maistui vaisulta välipalalta. Pari extrapinnaa germaanit silti ansaitsivat ei-rockabillymaisista vivahteistaan.

Pippaloiden ainoa brittiesiintyjä Jamie ”Bubba J.” Faulkner toikin tupaan kunnon kuorman maalaishenkeä country-meiningillään. Maanläheisyyttä kantautui muutenkin hajuaistimiin pitkin iltaa Kisarannan voimakkaasti haiskahdelleen viemärin kautta.

Lajityyppiään kunniakkaasti edustanut bändi vetosi suomalaisiin erityisesti kappaleellaan Moonshine Man (suom. Pontikkamies).

Riepposen jo aiemminkin havittelema aussimies Pat Capoccikantoi pääesiintyjän viittansa kunnialla. Trio aloitti Kisarannasta kuukauden

Pat Cappocci bändeineen tuli kaukaa Down Underista.

mittaisen Euroopan kiertueensa, eikä pitkän lentomatkan rasitukset tuntuneet ukkoja painavan, vaikka keikalla kuultiin sellainenkin mainio blues kuin Sick And Tired. Ainoat tuntuvat miinukset tulivat Capoccin hukassa olleista kitarasoundeista ensimmäisten biisien aikana.

Ruotsalaisilla on kumma kyky saada kaikista musiikkityyleistä aikaiseksi tyylitietoista kansaan uppoavaa kuultavaa. Racecoast Rockin’ Festin päättänyt Domestic Bumblebees ei tehnyt sääntöön poikkeusta.

Rempseätä rytmibluesia päästellyt kolmikko perusti hommansa vahvaan kitarointiin. Jopa niin vahvaan, että versiossa Elecrict Light Orchestran Hold On Tightista bassokin vaihtui toiseen kuusikieliseen.

Riepposta voi onnitella onnistuneesta kattauksesta. Sopivan vaihtelevaa, muillekin kuin puritaanisille rockabillyfaneille käypää bilemusiikkia koko illan. Eikä yhtään umpitylsää tikutaku-yhtyettä.

Ensi vuonna Kisarannassa rokataan muiden tapahtumien vuoksi vasta elokuussa.

 

Loppuillasta järjestäjä Iikku Riepponen pystyi tuulettelemaan vapautuneesti. Bileet Kisarannassa saavat jatkoa ensi vuonnakin.