- Mauno Sinivuori (vasemmalla) kertoi muistojaan Poltin perhesurmasta.
- Kari Uusimaa tyttärensä Tytin kanssa ruokajonossa Poltin tilalla.
- Pyöräilytapahtuman ideoi Liisa Alanko (vasemmalla).
- Pyöräilijät Kissamäessä.
- Pajulan koulun pihalta jatkettiin matkaa kohti kyläkeskusta.
- Osa retkeläisistä teki matkaa traktorin peräkärryllä.
- Pajulassa koulua käyneitä entisen opinahjonsa edustalla. Elvi Lähteenmäki ja Aila Rauhamäki (edessä keskellä) kertoivat koulumatkojensa kulkemisista.
- Urpo ja Maarit Maja olivat tyytyväisiä, kun pääsivät tutustumaan Pajulan entiseen kouluun.
Pajulan kylätiet suorastaan kuhisivat ääntä ja elämää viime lauantaina, kun Pajulanlenkin pyöräilijät polkivat reittiä tutustuen samalla alueen kiinnostaviin kohteisiin. Päivän mittainen retki houkutteli mukaan lapsia, nuoria ja kaikenikäisiä aikuisia, kaikkiaan liki 80 osallistujaa.
Tour de Pajulaksi leikkisästi nimetyn tapahtuman pääsi kokemaan myös traktorin peräkärryltä käsin, jos kuntopohja ei riittänyt 25 kilometriä käsittäneen matkan taittamiseen polkupyörällä.
Pyöräretken ideoi ja organisoi Pajulan kylältä lähtöisin oleva Liisa Alanko, joka valmisteli vierailut Pajulan entiselle koululle ja Poltin pientilalle. Alanko myös teki ja sijoitti etukäteen paikoilleen liki 30 kylttiä, joihin hän nimesi mäkiä, mutkia ja ojia. Pyöräilijät tiesivät muiden muassa puuskuttavansa Kissamäessä, ohittavansa Naispaikan ja etenevänsä Holman suoraa.
Pankkirosvojen pakopaikalla
Pyöräletka ja traktorikyydillä matkaavat lähtivät liikkeelle Vehkajärventien risteyksestä aamuyhdeksältä. Kahvitauko pidettiin Plevnan pihapiirissä, josta matkaa jatkettiin Egyptinkorven läpi kuuden kilometrin päähän kyläkeskukseen, Sipiläntien risteykseen.
Pajulan entinen koulu seisoo lähellä kyläkeskusta samoin kuin rakennus, jossa toimi ennen Yrjö Konttilan kauppa. Kauko Konttilan kauppa toimi Kissamäen päällä, Kaukon kioski mäen kupeessa.
Retkikunta ruokaili Poltin tilalla, josta matka jatkui takaisin kyläkeskukseen ja Konttilantielle. Tuon tien varrelle 1990-luvun lopulla Pohjassa pankin ryöstäneet miehet pakenivat ja kätkivät varastetut rahat.
Pankkirosvojen pakopaikan läheisyydessä on koulupolun alku, polun, joka johti Mattilankylän puolelle Pajulanjärven ja Syväjärven välistä kannasta. Iäkkäämmille tutkittu polun alku nostatti mieleen vanhoja muistoja.
Yllätyskohde sokerina pohjalla
Iltapäiväkahvit retkikunta joi Sipilän mäellä eli Läsimäellä eli Virtasen mäellä. Siellä tutustumiskohteena oli entinen postin talo, Esteri Lehdon koti, josta kyläläiset kävivät hakemassa postinjakajan sinne tuoman postin.
Kahvittelun lomassa Ylä-Konttilaa omistava Mika Anttila kertoi, miten Pajula on aikoinaan asutettu.
–Pajula on ollut pälkäneläisten metsästysmaita. Rautajärven ja Pohjan kyliltä on tultu erätietä Kuhmajärven kautta Vehkajärvelle ja Pajulaan.
–Pajulanjärvelle saapui 1500-luvulla kolme veljestä, joista kaksi asettui asumaan Pajulanjärven länsipuolelle ja yksi itäpuolelle eli Mattilankylään, Mika Anttila valaisi mennyttä aikaa.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan pyöräretken piti päättyä iltapäiväkahvien juomiseen. Jatkoa kuitenkin seurasi vielä traktoreita ja moottorisahoja keräävän Aarno Lahden kotona, jonne noin puolet retkeläisistä vierailuluvan saatuaan vielä suunnisti.
–Erityisesti miehille yllätyskohde oli todellinen loppuhuipennus, Liisa Alanko mainitsi.
Kesän paras juttu
Pyöräretkelle osallistui syntyperäisiä pajulalaisia, paikkakunnalla vakituiseen asuvia ja kesämökkiläisiä. Lamminjärven rannalla kolmatta kesää mökkeilevät Maarit ja Urpo Maja lähtivät mukaan, jotta saisivat lisää paikallistietoutta Pajulan kylästä.
–Nähdään paikkoja ja tutustutaan historiaan. Koulusta tiedettiin, että se täällä on, mutta ei tiedetty sen tarkkaa paikkaa.
–Kuntoilunkin kannalta mukava tapahtuma, kun vielä on hieno kesäpäivä. Mukava, että tällainen on järjestetty, Majat kiittelivät.
Titta Pellonpää intoutui kehumaan pyöräretkeä peräti kesän parhaimmaksi jutuksi.
–Mielenkiintoista, kuulee tarinoita, Pellonpää listasi onnistuneen päivän antia, josta hän oli nauttimassa yhdessä miehensä Kari Uusimaan ja tyttärensä Tytti Uusimaan kanssa.
Yhteisöllisyys nousee
Liisa Konttila nautti matkan teosta traktorin peräkärryllä.
–Kyyti on ollut mukava. Puhetta on riittänyt, hauskaa ollut, Konttila kuvasi tunnelmiaan Poltin tilan pihalla.
–Ihana nähdä lapsuuden paikkoja. Oikea syntymäpaikkani oli tässä matkan varrella. Kaikki on kyllä niistä ajoista kovasti muuttunut.
Johanna Anttila on parinkymmenen Kuhmalahdella vietetyn mökkeilyvuoden aikana kuullut tarinoita monista ihmisistä, asioista ja paikoista. Pyöräilyretkellä Anttila koki erillisten tietopalasten loksahtelevan paikoilleen.
–Ihmiset, asiat ja paikat yhdistyvät toisiinsa. Tosi ihana tapahtuma, hän kehui.
Liisa Alanko tuntee Pajulan kylän paikkana, jossa apua on annettu ja edelleen annetaan sitä tarvitseville. Myös Johanna Anttila kokee yhteisöllisyyden olevan voimissaan.
–Matkan varrella on puhuttu yhteisöllisyydestä ja nimenomaan siitä, että se on nousussa, Anttila iloitsi.
Odotukset ylittyivät
Pajulanlenkin pyöräilyn ideoinut Liisa Alanko säteili tyytyväisyyttä päivän päätteeksi.
–Retki onnistui yli odotusten. Ihmiset kiittelivät tosi paljon. En keksi mitään, mitä olisi voitu tehdä toisin.
–Kun jaoin mainokset Pajulaan, sain heti soittoja, joissa osa tarjoutui auttamaan esimerkiksi kahvituksen järjestämisessä. Puhujiksi kysytyt lähtivät mielellään mukaan, hän mainitsi.
Alangolle jäi tuntuma, että retki poikii kylälle jotakin, kunhan ideat ehtivät rauhassa kypsyä.
–Toivon, että muut Kuhmalahden alueen kylät järjestäisivät vastaavan retken.
