Helsinkiläisen Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat -opiskelijakuoron Wene-WiOL -kokoonpano ei ole mikä tahansa kesäkuoro.
Joka vuosi se kiertää esiintymässä yhden heinäkuisen viikon ajan jossakin päin Suomea; ohjelmiston harjoittelu alkaa yleensä heti vuoden alussa. Kuoro esiintyy kirkoissa ja esittää korkeatasoista maallista ja hengellistä sekakuoromusiikkia.
Tähän asti kuulostaa vielä tavalliselta; erikoisuuden avain löytyy Wene-WiOL:in nimen alkuosasta. Kuoro nimittäin matkaa esiintymispaikkojen välit kirkkoveneillä soutaen ja yöpyy teltoissa. Kaikki mahdollinen hoidetaan leiriolosuhteissa – jopa esiintymisasut kulkevat tarvittaessa mukana veneissä ja pysyvät silti siisteinä.
Wene-WiOLin tämän kesän ensimmäinen konsertti pidettiin viime sunnuntaina Pälkäneen kirkossa.
– Ihana yleisö, kaikki meni hienosti! he iloitsivat pakatessaan veneitään ensimmäiselle soutuosuudelle, joka alkoi sunnuntaina alkuillasta Kostianvirran suulta.
Matka jatkui Pälkäneeltä Kangasalle, missä kuoro konsertoi tiistai-iltana. Kiertueen kolmas ja viimeinen konsertti järjestetään lauantaina 25.7. kello 17 Längelmäen kirkossa.
Sata kilometriä soutua
Tuuli nostattaa teräviä laineita Mallasvedelle, ja tummat pilvenriekaleet lupaavat hyvin varmoja sadekuuroja, kun Wene-WiOLin kahta vuokravenettä lastataan
Pakanrannan venerampilla. Se ei hätkähdytä ketään, sillä kaikenlaisiin retkisäihin on totuttu.
Kuorolaisten vesitiiviit kassit ja muovilaatikot, juomakorit, ämpärit, teltat ja makuupussit pakataan veneen keula- ja peräosaan. Edessä on noin kolmen tunnin soutumatka Roineen Huhtasaareen, missä sijaitsee ensimmäinen yöpymispaikka. Viikon aikana soutumatkaa kertyy yhteensä noin 100 kilometriä.
– Tämä on leppoisaa soutelua, ei mitään kilpailuvahtia eikä pitkiä päivämatkoja, kuoron johtaja Erkki Nurmi selittää.
Ensimmäisen veneen kippari Elina Valkonen antaa pikavauhtia lyhyen oppitunnin englanniksi, sillä joukossa on kaksi hollantilaista soutajaa, jotka eivät ennen ole olleet soutamassa.
– Soutua ei erityisemmin harjoitella, kyllä jokainen sen osaa, kunhan kippari tietää, mitä tekee, ja muut osaavat noudattaa ohjeita, Nurmi kuittaa.
Ihmetyttää, miten laulajien ääni kestää, kun he viettävät yöt ja päivät ulkona Suomen epävakaisessa kesässä. Luulisi, että tuulessa ja tihkusateessa vaanisi ainainen käheytymisen vaara.
– Ei se paljonkaan vaikuta. Konsertit kestävät vajaan tunnin, kyllä ääni sen ajan kestää, Nurmi ja Immonen tuumivat suurpiirteisesti.
Sunnuntain ja lauantain välisen yön kuorolaiset viettivät Seitsyen leirikeskuksessa, mutta sunnuntaina olivat edessä aukeat järvenselät.
Lauluretkiä 80-luvulta saakka
Konserttien ja souturetkien yhdistäminen on kuoron perinne 1980-luvulta asti. Tämänkesäinen hämäläismaisemissa soudettava retki on Wene-WiOLin 29. venematka.
Useimmat retket on tehty Itä-Suomeen, koska se on Wiipurilaisen Osakunnan ydinaluetta – muun muassa Saimaalla on soudettu monta kertaa.
– Ensimmäinen kokeilu tehtiin vuonna 1987, kun Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien tuplakvartetti, siis 8 laulajaa, keksi tällaisen ajatuksen. Heidän retkeilynsä onnistui niin hyvin, että he jatkoivat heti seuraavana kesänä, ja siitä muodostui sitten kuoron perinne, kertoo Wene-WiOLin johtaja Erkki Nurmi.
Wene-WiOL on eri kuoro kuin Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat, sillä on oma kokoonpano ja oma johtaja.
– Noin kaksi kolmasosaa meistä on nykyisiä wiOLilaisia ja loput entisiä – on kiva tapa lopettaa isossa kuorossa esiintyminen, kun voi vielä jatkaa tässä, kuoron tiedottaja Inari Immonen kertoo.
Wene-WiOLin laulajat ovat kokeneita retkeilijöitä, ja tarvikkeita on karttunut vuosien mittaan niin hyvin, että kuorolla on joka säähän sopivat leirivarusteet omasta takaa.
– Veneet ja puolijoukkueteltta eivät ole omiamme, mutta suurin piirtein kaikkea muuta löytyy. Osalla meistä on omia telttoja mukana, ja kaasupoltinkin meillä on, niin että voimme laittaa lämmintä ruokaa, Immonen selittää ja lähettää näkkileipäpaketeilla täytetyn muovilaatikon ihmisketjua pitkin veneen perälle.
Tummat pilvet tiivistyvät järven yllä samaa tahtia kuin veneen pakkaaminen valmistuu, mutta wiOLilaiset eivät vilkuile taivaalle.
Yhdessäolo, uusien maisemien ja yleisöjen kohtaaminen ja ainutlaatuiset olosuhteet, kesä ja luonto, ne kannustavat lähtemään aina uudestaan, kuorolaiset vakuuttavat.
