Tänä kesänä ei tarvitse järjestää mitään eikä lähteä mihinkään, jos jää odottamaan hyvää keliä. Pitää siis opetella pukeutumaan kelin mukaisesti.
Lauantaina Kuhmalahden rantajazziin suunnanneet musiikin ystävät osasivat varautua sadevarusteilla, sillä iltapäivällä alkanut lojotus näytti ennusteiden mukaan jatkuvan iltaan saakka.
Edellisvuosina sadekuurojen uhka ja tuulet ovat ajaneet soittajat Siuronsalmen laiturilta kunnansaunan terassille. Tällä kertaa saattoi olettaa, että tapahtuma on siirrettävä terassilta saunan lämpimiin sisätiloihin.
Mutta mitä vielä. Ilta oli tämän kesän mittakaavassa lämmin. Ääniaallot mukanaan vievä puhurikaan ei haitannut, joten Elävä Kuhmalahti -toimikunta pystytti soittajien suojaksi laiturille yrittäjien teltan ja kantoi työväentalon lainatuolit sen eteen.
Rigor Mortisin soittoa säesti alkuun sateen ropina, mutta vähitellen ilta kirkastui niin, että puolen sataa kuulijaa palkittiin tunnelmallisella kesäkonsertilla. Henrik Perello Trio huipensi tapahtuman sävykkäällä soinnilla värikkään taivaan alla.
Ranta- vai laiturijazz?
Samaan aikaan Kuhmalahden rantajatsin kanssa lopeteltiin isompaa jazz-tapahtumaa länsirannikolla. Siellä keskusteltiin yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi myös itse juhlista: onko Pori Jazz mennyt pilalle, kun tapahtuma on keskitetty kaupungin klubeilta jättitapahtumiksi Kirjurinluodolle? Onko kyse enää edes jazzjuhlista, kun väkeä houkutellaan paikalle maailmankuuluilla pop- ja rock-artisteilla?
Kuhmalahdella pohdittiin lähinnä tapahtuman nimeä. 11. kertaa pidetty rantatapahtuma oli alkuun kaksipäiväinen: Siuronsalmella järjestettiin rantajazzin lisäksi laituritanssit. Kun tansseista on luovuttu, niin pitäisikö puhua ranta- vai laiturijazzista?
Musiikillisesta linjasta Kuhmalahdella ei ole tarpeen kiistellä. Tapahtuman ideoinut ja alulle laittanut Kusti Vuorinen osaa buukata tapahtuman luonteeseen sopivat bändit. Tänä vuonna tunnelmoitiin kantrin hengessä ja kuultiin maailmanmusiikin sävyjä.
Musiikkityylien kirjo on niin laaja, että genrerajoja on ajat sitten jouduttu tarkistamaan monessa isommassakin tapahtumassa. Esimerkiksi kesän hevifestareilla kuultiin räppiä ja bluesia.
Osalla suurista festareista ei kurttuotsaisen poppipoliisin mielestä kuulla enää lainkaan elävää musiikkia. Lavalla käydään lähinnä painamassa taustanauha päälle ja villitsemässä kuulijoita. Nykyisin rajalinjat kulkevat elävän musiikin ja konebiitin välillä. Kuhmalahdella on pysytelty aidossa soinnissa.
Rantajazz on muutakin kuin musiikkia. Siuronsalmen laiturilla käydään Porin SuomiAreenaakin kipakampaa yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun aiheet tarjoaa Kangasalan kunta.
Takavuosina huolestuttiin, kun kunnansauna päätyi kunnan myytävien kiinteistöjen listalle. Nyt terveysasemansa menettävien kuhmalahtelaisten tyrmistys on vielä paljon suurempi. Vaikka terveysasemapäätöksestä on tehty valitus, kovin moni ei usko, että kunnanisät tulisivat järkiinsä.
Kylien väkeä kokoavat ja tunnelmaa nostattavat tapahtumat ovat entistä tärkeämpiä kaiken keskittämisen keskellä. Päättäjät pitäisi vielä saada huomaamaan, että juuri tällaisen yhteishengen ja virkistyksen ansiosta tarvitaan vähemmän terveysasemaa ja muita yhteiskunnan palveluita.
Keli kuivui, tunnelma ei
Rockfestarit eivät ehdi kunnolla päättyä, kun ne jo julkistavat tulevan vuoden esiintyjiä. Savonlinnan oopperajuhlat voisi jo kertoa vuoden 2017 ohjelmistonsa, sillä isojen tähtien ja produktioiden kalenterit pitää täyttää ajoissa.
Kuhmalahden rantajazzilla sen sijaan on sellainen laatutakuu, että se voisi siirtyä Karmarockin linjoille: Harjavallassa yleisölle ei kerrota etukäteen, keitä lavalle kiipeää, vaan väki saa jännittää loppuun saakka, kuka seuraavaksi esiintyy.
Samaan tapaan Siuronsalmen laiturille voisi kokoontua katsomaan, mitä Kusti Vuorinen on täksi vuodeksi keksinyt. Ja jännäämään, malttaako mies tällä kertaa pysyä yleisön joukossa. Viime vuoteen saakka Vuorisella oli tapana tuoda kotikylänsä kesäsoittoon joku lukuisista kokoonpanoistaan tai koota kokonaan uusi.
Rantajatsit houkuttivat tällä kertaa Siuronsalmen venelaiturille puolen sataa musiikin ystävää. Illan mittaan sää kirkastui niin, että sateen ajaksi kaadetut tuolit saattoi nostaa pystyyn. Bändit loivat laiturille letkeän tunnelman, mutta varsinaisiin tansseihin ne eivät sateen liukastamalla laiturilla onnistuneet innostamaan.
Veneilykesä on ollut sen verran kehno, että vesitse saapuneita kuulijoita ei kertynyt laituriin takavuosien tapaan.
