– Syövätkö tontut jäätelöä, kysyvät lapset Myllypirtissä.
– Eivät ne syö, vaan paljon puuroa, vastaa myllytonttu.
Joukko lapsia vanhempineen kuuntelee Vihavuoden Myllypirtin hämärissä tarinoita tontuista ja myllystä myllytontun kertomana. Myllypirtti on paikka, jossa veneellä tai hevosilla entisaikaan viljojaan myllyyn jauhattamaan tulleet ihmiset saattoivat yöpyä viljapusseja odotellessaan. Vihavuodessa on parhaimmillaan ollut kuusi myllyä.
Ja viljoista saadaan tietysti tontuille puuroa ja leipää. Eri viljoihin pääsi pirtin pöydällä myös tutustumaan. Lisäksi pelimannitontut Hetti ja Rilla Paavolainen musisoivat.
Hämärästä myllypirtistä huolimatta lauantaina juhlittiin valon ja lepakoiden päivää, jota Vihavuoden koskikahviolla on juhlittu aina sen alkuajoista asti. Tänä vuonna perinteisen ankkakoskenlaskun lisäksi päästiin tutustumaan myllytonttuun sekä ratsastamaan.
Koskikahvion näyttelytilassa oli mahdollista valmistaa itselleen uniikki hopeakoru korupaja Klovan Teija Halosen opastuksella.
– Korupajan tarina alkoi hopeisista nukkekodin astioista, Teija Halonen kertoo ja esittelee pieniä
löylykauhariipuksia, joista kauhaosan voi vaikka irrottaa nukkekotileikkiin.
Pikkupojat olivat erityisen kiinnostuneita korun valmistukseen käytettävistä vasaroista ja muista työkaluista.
Lapset nauttivat ratsastuksesta
Yllätysnumerona Koskikahvion pihamaalla pääsi ponin selkään, kun Mustilan farmilta olivat saapuneet shetlanninponi Pörri ja norjanvuonohevonen Sumu lasten riemuksi.
Mustilan farmi on heinäkuun alussa toimintansa käynnistänyt kolmen omistajan talli, joka järjestää muun muassa leirejä. Erityisesti pienenpienen Pörrin selkään riitti ratsastajia jonoksi asti.
– Pörri on ylpeä päästessään töihin, Niina Koivuniemi Mustilan farmilta hymyilee.
Poninkokoinen norjanvuonohevonen on Suomenhevosen tyyppinen kylmä hevosrotu. 5-vuotias Sumu-ruuna hieman ihmetteli koskea, mutta on sen verran rautahermoinen ja rauhallinen, ettei ihmisten hälinästä ja kosken kuohunnasta sen kummemmin välitä.
Ja toki ohjelmassa oli perinteinen ankkakoskenlasku kahteen otteeseen. Keltaisen tai punaisen, numeroidun muoviankan sai ostaa mukaan kilpailuun ja yläjuoksulta koskeen lähetetyt ankat ottivat tyrskyissä mittaa toisistaan. Keltaiset ankat olivat tänä vuonna jostain syystä vauhdikkaampia koskenlaskussa ja vahvoilla palkintojen jaossa.
