Matkakertomus: Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistys tutustui Viipuriin pintaa syvemmältä

Kanavaa pitkin Viipuriin

Kanavaa pitkin kohti Viipuria.

Aamuntorkuille päivän alku ei näyttänyt parhaita puoliaan, kun Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen 58 jäsentä suuntasi aamuyöstä kohti Lappeenrantaa ja Saimaan kanavaa. Unenrippeet kyllä karisivat Erkin ja Marjatan yllätyksellä: aamukahvit ja sämpylät taiottiin Luopioisten Linjan bussin uumenista Nastolassa kello 5. Ja matkaa jatkoi virkeä joukko!

M/S Carelia lähti lähtöselvityksen ja passintarkastuksen jälkeen kohti Saimaan kanavan sulkuja. Aamuauringon paistaessa tunnelma oli hieno laivan kulkiessa kahdeksan sulun läpi ja ”pudotessa” Saimaalta Suomenlahdelle 76 metriä.

Viipurissa ei sitten ollut kiirettä pois laivalta, sillä laivaemäntä ohjaili väen tarkan kaavan mukaan pois laivasta; kenet Viipurin päiväkierrokselle, kenet hotelliin, kenet jatkamaan matkaa Pietariin.

Vajaan tunnin odottelun jälkeen tuli ryhmämme vuoro. 15–20 hengen ryhmissä suuntasimme passintarkastukseen ja edelleen busseihin ja sitten hotellille.

Reilun tunnin opastettu kiertoajelu antoi hyvän annoksen Viipuri-tietoutta: Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, Viipurin linna, monien tuttujen liikelaitosten entiset rakennukset (SOK, OTK, Hackman jne). Jossakin lähellä Monrepos-puisto, Torkkeli, Pyöreä torni, Kellotorni, Kauppahalli…

 

Innokkaat ”villasukkamummot”

Seuraava aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta se ei näyttänyt kunnon Viipurin kävijää haittaavan. Kohti toria, kirjastoa ja Kauppahallia taksilla, jonka saa turvallisimmin hotellin vastaanotosta tilaten.

Sää selkeni ja monet palasivat kierrokseltaan jonkun määrän ruplia köyhempinä reippaasti Salakkalahti kiertäen puiston poikki hotellille.

Kauppahallissa käynti näytti muodostuvan monella tapaa extreme-lajiksi. Jo lähellä hallia päivysti pari ”villasukkamyyjämummoa”, mutta hetkessä heitä ilmaantui puskista kuin sieniä sateella. Oli kauniita, pitkävartisia villasukkia 4–5 eurolla, oli kolmen euron puisia selänrapsuttimia, tulitikkuja, nilkkasukkia, kanttarelleja. Ja ostoksia tuli tehtyä melkein koko suvulle!

Kauppahallista saa kaikkea kristallista pellavaan ja siltä väliltä. Prinsessakengät kuuluivat olevan muotia! Kaikkihan me halutaan prinsessoja olla, siis jalkaan vaan! Meidän joukossamme oli kuulemma monta uppopumpun ostajaa ja halvallahan niitä sai.

Ja taas villasukkia. Juuri, kun luuli eksyttäneensä mummot lähtemällä hallista ulos sivuovesta, niin siellähän päivystikin eräs mummoista, ja taas villasukkia. Taitavat tuntea turistin ajatukset paljon paremmin kuin turisti itse.

 

Katse Viipurin linnaan

Hotellista lähdettiin tarkan komennon. Lähtöselvitys ja passintarkastus tapahtuivat 15–20 hengen ryhmissä, vaikka tarkastavia silmäpareja oli kolmessa kopissa, mutta ne hitaat tietokoneet… Jonottaessa ei saanut valokuvata kuin Viipurin linnan suuntaan ja tupakointi oli sakon uhalla ankarasti kielletty.

Tulomatkalla oli hienoa seurata, miten porras portaalta, sulku sululta noustiin maan pinnalle. Saimaan kanavan varrella ohitimme Suomen suurimman sisävesisataman, Mustolan rahtisataman.

Mustolan satama EU:n ja Venäjän rajalla tarjoaa monipuoliset palvelut 20 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Sieltä on rautatieyhteys muualle Suomeen ja Eurooppaan sekä Saimaan kanavan ja Venäjän kautta Kaukoitään.

Hyvät ateriat laivan buffet-pöydästä mennen tullen sekä musiikkituokiot ja paluumatkan bingo saivat ajan kulumaan nopeasti.

Auringon jo laskiessa saavuimme Lappeenrantaan. Tullikaan ei ollut kiinnostunut kassiemme sisällöistä, vaikka laivan taxfreen hyvät tarjoukset olivat houkuttaneet muutamaan tuliaisostokseen. Paluumatka meni hiljaisessa unentokkurassa, sillä aamuyö oli jo pitkällä, kun koto-ovi aukeni.

Kerran aiemmin ohikulkumatkalla Viipurissa piipahtaneena, kaupunki avautui nyt aivan uudella tavalla ja tietysti kesäiset näkymät toivat matkaan oman viehättävyytensä.

Anja Nord

Hotelli Druzhba.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?