Joskus vaan kaikki napsahtaa mojovasti kohdalleen. Niin kuin sahalahtelaisella Erika Jokisella hänen osuessaan kasvotusten 500-kuutioisen Hondan kanssa kymmenkunta vuotta sitten.
– Näin tuon Nokialla yhden tutun pyöräporukan tiloissa ja sanoin, että siinä on minun prätkäni. Kyllä nainen tietää, milloin se sopiva on löytynyt, Jokinen nauraa.
Hän väittää, että samoin se on miehen kuin motskarinkin kanssa, ja nythän Jokisella on puolison lisäksi kotona 8-, 6- ja 2,5-vuotiaat muksut. Mutta tähän juttuun ei enempää heistä, vaan Amaliasta.
– Olen tosiaan ristinyt sen Amaliaksi. Vuoden 1973 mallia oleva Honda CB Four. Rakenneltu erityisen matalaksi ja juuri minulle sopivaksi ajettavaksi. Muutokset oli enimmäkseen tehty jo silloin, kun sen löysin, mutta esimerkiksi keula ja satula on vaihdettu myöhemmin ja maalaus uusittu.
Porukka otti omakseen
Jokinen oli 3-vuotias, kun hän lauleli Mika Sundqvistin hittiä Moottoripyörä on moottoripyörä. Pikkuneidin esityksestä on silminnäkijähavaintoja. Kun sopiva prätkä aikanaan löytyi, oli kuitenkin alkamaisillaan myös perhe-elämä, ja ajelulenkit jäivät vähiin.
– Prätkäkortin ajoin 2004 eli juuri ennen tämän Hondan löytämistä. Monta vuotta meni pienten lasten kanssa siten, että eipä juuri ajella ehtinyt. Kerran kesässä sentään tulin käyneeksi kaverin luona Keski-Suomessa. Olin aika epävarma kuski, kun kokemusta ei oikein kertynyt, Jokinen muistelee.
– Muutos tuli vasta pari vuotta sitten. Ja oikein kunnolla tuon Motoristit koulukiusaamista vastaan –kampanjan ansiosta. Näin Facebookista, että tällaista toimintaa on, ja lähdin mukaan Jämsänkoskelle koulukäynnille. Jännitin hirveästi, kun en tuntenut etukäteen ketään. Motoristiporukka otti minut vastaan aivan ihanasti, ja se toi intoa koko pyöräilyhommaan.
Nyt Jokinen on pyyhkäissyt Amaliansa satulassa MKKV ry:n koulukäynneille toistakymmentä kertaa, tämän syyslukukauden aikanakin jo useasti.
– Tärkeän asian puolesta on mukava toimia. Oppilaiden ilmeet ovat innostuneita, kun tulemme pyörillä pihaan, ja he kuuntelevat tilaisuudessa vakavissaan viestiä, jonka tuomme. Hyvää palautetta on tullut myös opettajilta. Jos voin vähänkin vaikuttaa kiusaamisongelman pienentämiseen, niin haluan olla mukana. Ja on nimenomaan hienoa, että saan olla siinä mukana.
MKKV ry tekee koulukäyntejä syyslukukaudella lähes jokaisena arkipäivänä, ja ensi keväänäkin kyseinen vapaaehtoistyö jatkuu. Sydän-Hämeen alueelta Pikkolan koulu Kangasalla on vierailukohteena 28. elokuuta.
Teknisistä ongelmista selvitty
Kangasalan yhdellä äärilaidalla Sahalahden Tursolassa asuva Jokinen työskentelee kyläkaupassa, ja on pystynyt muokkaamaan työvuorojaan joustavasti niin, että pääsee prätkäilemään koulukiusaamisen vastaisen kampanjan merkeissä lähes viikoittain.
– Työnantajalle haluan sanoa nöyrimmät kiitokset joustavuudesta. Samoin kiitoksia ovat ansainneet useat kaverit ja oikeastaan koko kotikylä. Nimittäin kuin mies on päivätyössä ja pienin lapsista vasta parivuotias, niin lastenhoitoapuakin tämä harrastukseni on vaatinut melkoisesti, Jokinen toteaa.
Amalian kanssa sinänsä asiat ovat sujuneet suhteellisen juohevasti. Toki vanha rouva on toisinaan jopa jättänyt kuskinsa tienposkeen, mutta aina on pienen remontin jälkeen alkanut taas aurinko paistaa.
– Tässähän on onneksi melko simppeli tekniikka. Jotain olen oppinut tekemään jo itsekin, ja ainakin jos miespuolinen motoristi osuu ongelmien aikaan paikalle, niin apu yleensä järjestyy. Ja kyllä uudetkin pyörät joskus reistailevat, eli eihän mikään ole ikinä täysin varmaa. Pisimmät reissuni ovat suuntautuneet noin 400 kilometrin päähän.
Jokinen tykkää ajella rauhallisesti, sillä moottoripyöräilyyn yleisesti liitetyn vauhdinhurman ja vapaudentunteen voi kokea maltillisissakin nopeuksissa. Sahalahtelaiskuski katsoo, että esimerkiksi turhat ohitukset kannattaa jättää tekemättä ja tolkuttomat riskit ottamatta.
– Amalialla mennään toistaiseksi. Miehellä on oma motskarinsa, ja tämän omani olen suunnitellut antavani tyttärelle, jahka hän täyttää 18 vuotta. Toisaalta, enhän minä silloin vielä ole eläkeiässä. Olen nimittäin suunnitellut, että eläkkeelle siirryttyäni koittaisin hankkia Indian-pyörän, motoristinainen virnistää.
