Se ilta ei hevin unohdu. Alexi Laiho, Kie Von Hertzen, Samy Elbanna, Archie Cruz, Timo Kämäräinen, Tommy Armstrong-Leavitt ja Heikkilän Antti.
– Epätodellinen kokemus, joskin ikimuistoinen, Antti Heikkilä muistelee elokuista iltaa, jona hän soitti omien musiikki-idoleidensa kanssa samalla lavalla.
Kangasalla asuva nuori mies pääsi mukaan Helsingin juhlaviikkojen spektaakkeliin, jossa Children of Bodomin Alexi Laiho teki Senaatintorista hetkeksi hulppean metalliareenan. Laiho sävelsi juhlaviikoille tilausbiisin 100 sähkökitaralle. Kitaristit valittiin koesoittojen perusteella keväällä.
– Ihan läpällä ja hetken mielijohteesta hain mukaan. Pirkanmaalta mukana oli minun tietääkseni vain kaksi muuta kitaristia. Demolla piti esittää Laihon säveltämä kappale. Treenasin biisin hyvin ja sitten vain kuvasin sen, Heikkilä mainitsee.
100guitarsfromhell -tapahtuman kitaristit tulivat 22 eri maasta. Suomen lisäksi soittajia oli esimerkiksi Yhdysvalloista, Brasiliasta, Espanjasta ja Ranskasta. Esiintymistä edelsivät kahdet yhteisharjoitukset Kaapelitehtaalla. Esiintymispäivänä 14. elokuuta suoritettiin enää sound check. Tapahtuma oli nuorelle kangasalalaiselle hyvin opettavainen.
– Näin, miten tarkasti kaikki hiotaan ja sovitaan ennalta. Lavalla oli mahtavaa myös seurata ammattikitaristien ja -soittajien välistä kemiaa. He osasivat ottaa kontaktia toisiinsa juuri oikealla tavalla. Soittotaitoja en nyt erikseen lähde edes mainostamaan, Heikkilä naurahtaa.
Neljä vuotta täysillä
Hatanpään lukion musiikkilinjalla tänä syksynä aloittanut Heikkilä sai ensimmäisen kitaransa alakoulun kakkosluokkalaisena. Ensimmäiset kitaraoppinsa hän sai Anne-äitinsä työkaveri Tero Lindholmilta. Viime vuodet Heikkilä on opetellut kitaransoittoa itsenäisesti. Intohimo musiikkiin syttyi toden teolla nelisen vuotta sitten. Siitä lähtien nyt 16–vuotias Heikkilä on soittanut intensiivisesti ja päivittäin.
– Olen aina pitänyt raskaammasta musiikista, mutta kuuntelen myös muita musiikkilajeja kuten jazzia ja bluesia. Kuunnellessa oppii. Kirjastosta olen lainaillut teoksia, joista on ollut paljon apua. Minulle tällainen itsenäinen opettelu sopii. En pidä mistään asteikkoharjoituksista, Heikkilä miettii.
Heikkilä soittaa kahdesta kuuteen tuntia joka päivä, joskus yksin, mutta erityisesti viime aikoina kahden soittokaverinsa, rumpalin ja basistin, kanssa. Kolmikko yrittää löytää ryhmäänsä vielä laulajaa ja komppikitaristia.
– Sitten meillä olisi bändi koossa, Heikkilä lisää.
Heikkilällä on valmiina yli 20 itse tehtyä kappaletta. Usein biisit syntyvät muuten vain soitellessa: Jokin soittokuvio alkaa kuulostaa hyvältä, ja pikkuhiljaa kappaleen hahmo on valmis. Heikkilä kertoo, että aikaisemmin kappaleet syntyivät melko nopeastikin, mutta nyt, kun niissä alkaa olla monimutkaisempia kuvioita, rytminvaihteluita ja riffejä, säveltämiseen menee enemmän aikaa.
Huippukitaristeilta oppii
Antti Heikkilä kuuntelee suomalaisista bändeistä mieluiten Santa Cruzia ja Lost Societya.
– Ne ovat tämän hetken kovimpia bändejä. Santa Cruzin kitaristi Arttu ”Archie” Kuosmanen on aivan jäätävän hyvä, samoin saman yhtyeen Joonas ”Johnny” Parkkonen. Loistavia kitaristeja ovat myös Lost Societyn Samy Elbanna ja TOOT TOOT -yhtyeen Timo Kämäräinen. Heitä kuuntelemalla olen oppinut todella paljon. Kaikki soittavat tunteella, ja heidän soittamisestaan kuultaa läpi sekä ilo että taito. Arvostan, Heikkilä analysoi.
