Kuuluu vain hiljainen hurina ja tasainen puheensorina, kun kylänraitilla rullaa vastaan kaksi vauhdikasta hahmoa. Jeanette Lindillä ja Juliana Aholla on allaan pienet rullalaudat.
– Nämä ovat oikeastaan kruisereita, eivätkä lautoja, kaksikko oikaisee.
Muutaman kilometrin päässä keskustasta asuville seiskaluokkalaisille kruiserit ovat kulkupelejä, joilla matkataan aamuisin kouluun ja iltaisin kylille.
– Yleensä vain hengaillaan kavereiden kanssa leiskan rannalla tai kruisaillaan kylillä, he kertovat.
Leiska tarkoittaa entistä leirintäaluetta, jonka paikalle nousee parhaillaan Nenäpään asuinalue. Sen upeilta hiekkarannoilta löytyy laituri, jossa voi viettää aikaa rauhassa.
– Joskus mennään koulun nurmelle pelaamaan futista. Ja kun nuokkari aukeaa syksyllä, niin tiistai- ja torstai-iltaisin ollaan varmaan siellä, Jeanette Lind ja Juliana Aho kertovat.
Entisen postin tiloissa toimivassa Nuakkarissa erityisen suosittu on biljardipöytä.
– Isommat yrittää välillä etuilla, vaikka eivät ole kirjoittaneet nimeään vuorolistaan. Nuokkarilla on sairaan kivat ohjaajat, joten ei haittaa vaikkei tulisi kauheasti kavereitakaan. Silloin voi jutella tai pelata ohjaajien kanssa.
Yläaste otti seiskat lämpimästi vastaan
Jeanette Lind ja Juliana Aho sanovat, että yläasteelle siirtyminen kävi mutkattomasti. Opettajat ovat rentoja ja vanhemmat oppilaat mukavia.
– Etukäteen vähän pelkäsi, miten uusiin suhtaudutaan. Mutta ei täällä ole ollut mitään mokkereiden kiusaamista.
Juliana Aho kertoo, ettei kukaan ole esimerkiksi kommentoinut hänen kirkkaan sinisiä hiuksia. Tämä on yksi pienen paikkakunnan eduista: kaveripiiri ei jakaudu sen mukaan miten pukeutuu tai millaista musiikkia kuuntelee.
– Kaikki tuntevat toisensa koulussa ja kylillä.
Jeanette Lindin ja Juliana Ahon mielestä Pälkäne on sopivan kokoinen paikka. Ja parasta siinä ovat kaverit.
– En haluaisi asua missään ihan korvessa, mutten isossa kaupungissakaan. Siellä olisi paljon enemmän hälinää, eikä kerrostalossa voisi pitää lemmikkejä samalla tavalla kuin maalla, Juliana Aho miettii.
Jeanette Lind on samoilla linjoilla.
– Voisin ehkä joskus muuttaa suurkaupunkiin, mutta on kaupunki Pälkäneelläkin lähellä, jos vaikka haluaa välillä isompiin kauppakeskuksiin.
15 oppilaan luokat sopivan kokoisia
”Nette” Lind ja ”Kukkis” Aho ovat erottamaton parivaljakko, joka liikkuu yleensä aina kaksistaan. Siksi heillä olikin hieman sulattelemista siinä, että heidät eroteltiin yläasteelle siirryttäessä eri luokille.
– Ei me olla edes hirveästi häiritty, vaikka olisimme olleet vierekkäin. Joskus opettajat ovat kyllä erottaneet meidät, kun eivät ole jaksaneet kuunnella naurua ja juttujamme. Mutta onneksi me ollaan edelleen monen aineen tunneilla yhdessä, Nette ja Kukkis sanovat.
Yhteiskoululla aloitti syksyllä kolme seitsemättä luokkaa, joissa kussakin on 15–16 oppilasta.
– Luokat ovat sopivan kokoiset. Eikä harppaus Kostian koululta ollut oikeastaan kovin iso, sillä melkein kaikki olivat ennestään tuttuja, Nette ja Kukkis sanovat.
Yhtenä iltana viikossa kaksikko palaa koululle koulupäivän jälkeenkin. Lind ja Aho ovat nimittäin suorittaneet ekaluokkalaisesta alkaen taiteen perusopintoja, ja päästötodistus on luvassa vajaan kahden vuoden päästä.
– Onneksi nuokkarille ehtii ennen kuviskerhoa tai vielä sen jälkeen.
