Pauliina Rauhalan kiiteltyyn esikoisteokseen perustuva näytelmä Taivaslaulu sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa viime lauantaina. Näytelmä kertoo Viljan ja Aleksin hehkuvaan liekkiin roihahtavasta rakkaudesta, vanhemmuuden onnesta ja sitten nuoren äidin vakavasta uupumuksesta.
Taivaslaulu näyttää, miten onni palaa perheeseen ja miten pienet lapset saavat äitinsä takaisin. Näytelmän yhtenä lapsiavustajana esiintyy sahalahtelainen Emilia Eerola, joka esittää vanhoillislestadiolaisen perheen keskimmäistä lasta, nelivuotiasta Meriä. Emilia on itse kolme vuotta roolihahmoaan vanhempi ekaluokkalainen.
–Leikkimistä ja vuorosanoja. Molempien, äidin ja isän, kanssa juttelen, Emilia kuvaa omaa osuuttaan näytelmässä.
Lapsiavustajia on värvätty mukaan yhteensä viisi. Lapset vuorottelevat esityksissä niin, että kukin heistä vetää oman osuutensa joka toisessa esityksessä.
–Paitsi Niilo on mukana joka kerralla, Emilia tietää ratkaisun, joka johtuu kuudennen alun perin mukaan valitun lapsinäyttelijän jäämisestä pois Taivaslaulusta.
Väliajalla kotiin
Emilia nyökkää, että vähän jännittää suurelle yleisölle esiintyminen, Eino Salmelaisen näyttämön katsomoon kun mahtuu enimmillään 400 ihmistä. Siitä, milloin on oma vuoro astua esille, ei tarvitse huolta kantaa.
–Siellä on koko ajan joku ohjaamassa, milloin pitää mennä lavalla ja milloin tulla sieltä pois, Emilian äiti Maiju Eerola täydentää.
Emilian ensimmäinen varsinainen, yleisölle avoin esitys on tulevana lauantaina. Omaisille ja työntekijöille varattu Taivaslaulun ensimmäinen esitys, johon Emilian lapsiryhmä osallistui, oli jo viime torstaina.
Omaisesityksen loppukumarruksissa lapset olivat mukana, mutta sen jälkeisissä esityksissä pikkuväki jättää näyttämön jo ensimmäisen puoliajan jälkeen.
–Ei mene kotiin tulo niin myöhään, Maiju Eerola huomaa lapsiperheen kannalta myönteisen puolen tässä ratkaisussa.
Taivaslaululle on varattu lauantaisia esitysiltoja Eino Salmelaisen näyttämölle ainakin jouluun saakka.
Oma avain teatterille
Pakkalassa asuvan Emilia Eerolan tie Tampereen Työväen Teatteriin avautui koe-esiintymisen kautta. Siinä oli mukana paljon lapsia nimilaput rinnassaan leikkimässä. Samalla heitä valokuvattiin.
–Minun rooli-isäni puhalteli saippuakuplia ja meidän piti poksautella niitä rikki. Keppihevosillakin leikittiin, Emilia kuvaa koe-esiintymisen toimia.
–Sitten tuli ilmoitus, että minut on valittu, hän lisää.
Tositoimet eli harjoitukset alkoivat jo keväällä. Samalla nuori näyttelijä sai teatteriin oman avaimen, jolla hän kirjautuu sisään ja pois lähteissä ulos. Myös avustajat saavat palkkaa.
–Tehtiin virallinen työsopimus. Vähän hassulta tuntui, kun noin nuorelle ihmiselle piti tilata verokortti, Maiju Eerola nauraa.
Teatteria harrastavien vanhempien, Mika-isä on näyttelijä ja ohjaaja, äiti näyttelijä, esikoinen on hankkinut kokemusta lavalla olosta Ramppi-teatterin Neuvokkaat neropatit –näytelmästä. Pikkuteatterikin kiinnostaa, jos harjoitukset osuvat yksiin muiden harrastusten kanssa.
–Käyn toista vuotta Siluetissa, kuvataidekoulussa. Se on keskiviikkona. Maanantaina koulussa on Wau-kerho, Emilia luettelee paljon harrastavan ekaluokkalaisen viikko-ohjelmaa.
