Eläkeläiset, lapsiperheet, työttömät ja me muut vähäosaiset järjestämme mielenosoituksia eri puolilla Suomea. Hallitus on ymmärtämätön ottamalla niiltä, joilla ei ole mitään ja antamalla niille, joilla on kaikkea. Siksi kannattaa marssia, vaikka maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa. Vai kannattaako?
Marssijoiden kannattaisi tehdä joitakin sellaisia esityksiä, joiden avulla maamme talous ja elämä yleensäkin saataisiin vanhoille, kymmenen vuoden takaisille raiteille. Silloinhan kaikilla oli kaikkea. Suuret ikäluokat rakensivat taloja, ostivat tietokoneita ja autoja. Päiväkodeissa jokaisella lapsella oli ystävällinen hoitaja kaikissa olosuhteissa. Nyt heistä on pulaa. Työ on raskasta. Lapset ovat ilkeitä ja heidän työttömät vanhempansa siirtyvät seurustelemaan muiden työttömien kanssa lähipubiin, sillä he ovat kyllästyneet jälkikasvuunsa. Kukapa sietäisikään lapsia, joiden ainoa elämäntehtävä on tuhota erilaisissa peleissä rosvoja ja kiljua onnesta saatuaan murhatuksi playstationeiden eteen tuomia vihollisia.
Kun päästään lakisääteisen koulutuksen tasolle, luokkakoot alkavat tuottaa ongelmia. Hallitus saattaa sallia jopa 18 oppilaan luokkakoot. Se on marssijoiden mielestä katastrofi. 17 on ehdoton maksimi. Kansainväliset tutkimukset osoittavat tosin, että 17–27 oppilaan luokat ovat yhtä tehokkaita. Niitä pienemmät ja suuremmat luokat voivat heikentää oppimistuloksia. Marssijat eivät tietenkään tuota tiedä eikä heitä ainakaan Yleisradio opasta, korkeintaan yllyttää..
Meillä oli lukion luokassa parhaimmillaan 42 oppilasta, mutta tällaisia meistä siten onkin tullut. Lapsistani toinen sattuu olemaan liikunnan opettaja suuressa kaupungissa. Hänellä saattaa olla samaan aikaan liikuntasalissa 60 oppilasta ja järjestys säilyy kun opettajalla on hyvä ääni ja oppilailla hauskaa ja tehokasta toimintaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä hallituksessa, jotta veri alkaisi taas virrata valtakunnan valtimoissa? Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua asia helpottui. Marssijat voivat pysyä kotona.
Esimerkiksi SAK:n taistelu jäsentensä puolesta merkitsee sitä, että julkisen sektorin – valtion ja kuntien – työntekijät muodostavat 2,2 miljoonan jäsenen ylivoimaisen esityksen. Valtion työntekijäin järjestö taistelee näin suurelta osalta itseään vastaan.
Toimihenkilöiden STTK ja korkeasti koulutettujen ja työttömiksi koulutettujen Akava tuntuivat olevan hallituksen puolella, mutta rohkeus Aloitetaan siis alusta. Sopimuspohjainen tapa, jolla työnantajat keräävät ammattiyhdistysten satoihin euroihin kohoavat vuotuiset jäsenmaksut, voitaisiin todeta vanhanaikaiseksi. Sitä käytäntöä tosin hallitus ei voi purkaa. Se on työmarkkinakentän ratkaistavissa.
Hallitus voi sen sijaan purkaa omalla päätöksellään työntekijöiden ja työnantajien jäsenmaksujen verovapauden. Tästä kertyisi valtion kanssaan satoja miljoonia euroja.
Ymmärtämättömät marssijat voisivat palata hoitamaan lapsiaan kotona.
