”Valehtelisin, jos väittäisin – öisin herääväni murehtimaan maailmaa. Valehtelisin, jos väittäisin – ettei se kiinnosta mua ollenkaan”…
– En ole koskaan ollut mikään runopoika eikä minusta sellaista tule. Mutta vanhemmiten olen huomannut, että laulussa on sanatkin, tuumaa pälkäneläinen musiikkimies Hannu Laaninen.
Tämän oivalluksen jälkeen Laanisen silmät ovat auenneet laulujen teksteille ja sanomalle ihan uudella tavalla.
– Olen havahtunut siihen, että ahaa: kappale, jota on soittanut keikoilla lukemattomia kertoja, kertookin tästä.
Samalla Laaninen – vaikkei runopojaksi tunnustaudukaan – alkoi ymmärtää runoja. Sitä, miten muutamalla sanalla voidaan kertoa kokonainen romaani.
”Jotta pääsisi perille – on eksyttävä tieltä. Joka pääsee perille – oppii, että hetken kuluttua on taas jatkettava matkaa.”
Laanisen aloittaessa taannoin työt kunnan kulttuuritoimessa osa tutuista velmuili hänelle, että nyt mies pääsee lukemaan runoja. Vinoilu runojen lukemisesta jäi pyörimään ajatuksiin, mutta erilaisella, positiivisella tavalla.
– Siitä se sitten oikeastaan lähti. ”Kosto”, hän nauraa ja viittaa pian alkavaan Handen runokaraokeen.
Viime keväänä Laaninen testasi hautomaansa ideaa Kostian Kievarissa pidetyssä yhden illan runokaraokessa. Väki tuntui viihtyvän ja kyseli uusinnan perään, joten Laaninen päätti antaa runokaraokelle toisenkin tilaisuuden. Tällä kertaa toteutus on kiertueluonteinen: syyskuun runokaraokeilta pidetään ensi torstaina Kievarissa, lokakuinen Kahvihuone Paulassa Luopioisissa, marraskuinen Elotähkässä Rautajärvellä ja joulukuinen Luopioisten Liekissä. Tammikuussa palataan vielä Kievariin.
”Etsien käy lapsonen maan – tokkopa koskaan juurtua saan.”
Kiertuemuotoisuus antaa mahdollisuuden jalostaa runokaraokea matkan varrella.
– Mennään niin kuin hyvä tulee. Jännittää ei tarvitse, tämä on uusi juttu itsellekin. Yhdessä tämä kehittyy matkan varrella, Laaninen kannustaa.
Runokaraoke toimii nimensä mukaisesti karaoken periaattein, mutta laulamisen sijaan tekstit esitetään lukemalla tai lausumalla. Laulun sanat muuttuvat tällä tavalla esitettäessä uusiksi teoksiksi ja voivat saada tyystin uusia merkityksiä.
Teema, ”Tule sanomaan se toisin”, antaa mahdollisuuden esittää omalla vapaalla ja rennolla tyylillä muiden kirjoittamia tai omatekemiä tekstejä – olivat ne sitten runoja tai laulun sanoja. Lempitekstinsä voi ottaa mukaan, mutta kuten perinteisessäkin karaokessa, paikalla on myös valmiina kansio pullollaan erilaisia tekstejä.
– Minä avaan pelin, jolloin rima on riittävän matalalla muiden seurata. Se, millä avataan, riippuu fiiliksistä.
