–Tässä on minun mummulani, Katja Rauhamäki esittelee kuvaa Kuhmalahdella sijaitsevasta maalaistalosta, jonka pihapiiri on peittynyt lumeen.
Lasinen, kehystetty maisemakuva on samalla taideteos, muistoesine ja ikkunakoriste. Rauhamäki tekee näitä lasitöitä siirtämällä ensin valokuvan tietokoneelle, josta hän tulostaa kuvan erikoiskalvolle. Tulostus taas palaa kiinni lasin pintaan kovassa kuumuudessa.
–Kuva on kahden lasin välissä. Siellä se säilyy hyvässä suojassa auringolta, lasitaiteilija vakuuttaa kuusi milliä paksun ikkunakoristeen kestävyyden.
–Kuva näyttää aina vähän erilaiselta sen mukaan, miten ja mistä suunnasta aurinko siihen paistaa. Lasi elää valossa, se on hauras, herkkä ja kaunis, se heijastelee valoa itsessään, taiteilija kuvaa.
Maisemakuvassa on myös pätkiä Katja Rauhamäen vaarin, Jalmari Rauhamäen, koulupoikana kirjoittamasta säkeistöistä Hämäläisten lauluun. Pojantyttären tietämän mukaan värssy on opettajan ohjeen mukaan tehty muunnelma alkuperäisestä, virallisesta säkeistöstä.
Mummula-aiheinen lasityö on osa Katja Rauhamäen kokoamaa näyttelyä, joka on esillä Kuhmalahden kirjastossa.
Helpompi uudesta
Katja Rauhamäki käyttää lasitöissään materiaalina ikkunalasia. Hän hyödyntää käytöstä poistettuja, muutoin kaatopaikalle joutuvia laseja.
–Tuntuu niin pahalta, kun lasia menee hukkaan. Näissä lasitöissäni lasin tarina jatkuu edelleen ja lasi saa ikään kuin uuden mahdollisuuden, hän perustelee omaa pientä osuuttaan maailman pelastamisessa.
–Helpompi olisi käyttää uutta lasia, koska ikkunoiden kuljettamisessa ja purkamisessa on oma vaivansa. Olen kyllä oppinut tietämään, minkä korkuisen ikkunan pystyn kantamaan itse ja minkä kokoisen nostamiseen pyydän miestäni avuksi.
Rauhamäen ei juuri tarvitse haeskella materiaalia, sillä ihmiset ovat oppineet tietämään kuusi vuotta Laukaassa asuneen ja työskennelleen taiteilijan tavan hyödyntää käytöstä poistettua ikkunalasia.
–He soittavat ja kertovat, mistä lasia saa ja monesti jopa tuovat minulle sitä kotiin. Nyt juuri varastot ovat sen verran täynnä, etten pysty ottamaan uutta tavaraa vastaan.
Kestäviä esineitä
Hiljattain valmistuneet, lasiset valokuvakoristeet on tehty 1970-luvun ikkunalasiin. Tähän mennessä Katja Rauhamäen vanhimmat hyödyntämät ikkunalasit ovat olleet yli sata vuotta vanhoja.
Eri aikakausien lasit käyttäytyvät sulatusuunissa eri tavoin.
–Teen esisulatuksen, varsinkin silloin, kun on kyseessä mittatilaustyö, jossa lopputulos täytyy olla halutun näköinen, lasiartesaaniksi 15 vuotta sitten valmistunut Rauhamäki kertoo.
Sulatus on tarkkaa minuuttipeliä, mikä varmistaa sen, etteivät esineet käytössä halkeile tai rasahtele rikki.
Vanha lasi on sävyltään sinisempää kuin uusi lasi, minkä vuoksi lopputuotteesta tulee yleensä sameahko. Koruihin, käyttöesineisiin ja sisustustuotteisiin lasitaiteilija maalaa monesti lisätehosteita lasipigmentillä. Väri jää lasien väliin, jossa se varjeltuu kulumiselta ja ajan patinalta.
Kaulakorut uutuuksia
Aivan uusinta uutta lasitaitelijana ja alan opettajana työllistyvän Katja Rauhamäen tuotannossa ovat kaulakorut, joissa on lasisen riipuksen sisällä valokuva. Rauhamäen omasta kaulakorusta katsovat hänen pikkupoikansa.
–Osallistun jonkun viikon kuluttua messuille, joilla markkinoin näitä koruja. Sen jälkeen ne tulevat myyntiin.
Rauhamäki synnyttää lasitöitään aktiivisena ajatustyönä, jossa hän etsii parhaita mahdollisia keinoja saavuttaa toivottu lopputulos. Toisaalta valmista tulee sattuman ja kokeilujen kautta. Yhteistä töille on se, että niillä on kaikilla oma nimensä.
–Tämän työn nimi on Portaat yli ajan, Rauhamäki kertoo ikkunakoristeesta, johon on ikuistettu hänen äidinäitinsä nuorena.
–Muutoin en hirveästi selitä, kukin näkee sen, minkä näkee, hän tähdentää.
Katja Rauhamäen näyttely Kaukaisia heijastuksia on esillä Kuhmalahden kirjastossa 13.11 saakka kirjaston aukioloaikoina.
