–Paikallishistoria kiinnostaa, Hilkka Jokinen perusteli osallistumistaan Mikkolan Navetalla pidettyyn tilaisuuteen, jossa Erkki Wuolijoki kertoi Mikkolan tilan menneisyydestä vanhojen huutokauppa-asiakirjojen kautta.
Suurtilan historia kiinnosti monia muitakin, niin täyteen ahdettu oli Navetan luentotila viime lauantaina. Läpi käydyistä Mikkolan tilan huutokauppa-asiakirjoista moni tunnisti tuttuja, yhä Luopioisissa vaikuttavien sukujen nimiä, onnekkaimmat löysivät omien sukulaistensa nimiä.
Luennon pitäjä fil.tri Erkki Wuolijoki tunnisti esineluetteloita tutkiessaan tavaran, joka on nyt hänellä omassa kodissaan.
–Tämä tupakkaloota on ostettu sukuun Mikkolan tilan huutokaupasta, hän esitteli ottamaansa valokuvaa.
Mikkolan tilan huutokauppa-asiakirjoja pääsee vielä tutkimaan ajan kanssa Navetalla, jonne Wuolijoki toimittaa kopiot kyseisistä papereista tämän viikon aikana.
Niskavuoren Heta osti kahvipannun
Mikkolan tilan suuri huutokauppa pidettiin kahdessa erässä, joista mittavampi noin 600 kohteen huutokauppa toukokuussa 1887 ja tavaramäärältään selvästi pienempi noin 300 kohteen huutokauppa saman vuoden heinäkuussa. Ensimmäisen päivän rahallinen tuotto oli 6671 markkaa ja toisen 1264 markkaa.
–Irtaimiston koko hinta oli sama kuin tuon ajan keskikokoisen tilan hinta Hämeessä. Mikkola oli todella varakas kapteenin virkatalo, Wuolijoki päättelee.
Myöhemmin koko tilan itselleen hankkinut Regnell osti tavaroista noin kolmanneksen, moni huuto meni myös Hyökille ja Kaiskolle. Kahvipannun osti Hanna Eerola, jota pidetään Niskavuori -näytelmäsarjan Hetan esikuvana.
Mikkolan irtaimisto hajosi pitkin pitäjiä, kun muiden muassa Josefiina Rajala osti alushameen ja röijyn, Kustaa Rantala Tähdike-lehmän, Aspila viisi kappaletta teelusikoita, Pätiälä soossilusikan. Ajan patinaa kestäviä, Mikkolasta lähtöisin olevia tavaroita voi löytyä taloista yhä.
Asiakirjojen pohjalta syntyisi väitöskirja
Wuolijoen kartanon vintiltä löytyneisiin huutokauppa-asiakirjoihin on yksilöity tarkasti, kuka osti mitäkin ja millä hinnalla. Myytävä irtaimisto käsitti eläimet, kalastusvälineet, vaatteet, astiat, huonekalut ja arvoesineet, kaiken, mitä suuressa maatalossa elämiseen tarvittiin.
–Asiakirjoissa on niin hyvät tiedot, että niiden pohjalta voisi tehdä vaikka väitöskirjan, kun ottaa myös perunkirjat mukaan, Erkki Wuolijoki huomautti.
–Kun huutokaupassa myytiin kymmenen vasikannahkaa, se tarkoitti, että sama määrä vasikoita, todennäköisesti sonneja, on teurastettu syksyn ja talven mittaan. Siitä voi edelleen miettiä, miten paljon lihaa saadaan yhdestä vasikasta ja eteenpäin, miten suuri ruokakunta talossa on ollut, Wuolijoki johdatti polkua kohti laajempia kokonaisuuksia.
Kun kalanpyydyksiä oli huudettavana useita kymmeniä, niin siitä voidaan päätellä kalastuksen olleen Mikkolalle tärkeä elinkeino. Koska Regnell osti itselleen useita pyydyksiä, hän tilan uutena omistajana halusi jatkaa kalastusta.
–Historia on mielenkiintoista, vahvisti huutokauppamerkintöjen pohjalta tuon ajan elämästä huomioita tehnyt Erkki Wuolijoki.
