Kokemus oli valttia Kutosessa

Kangasalan joukkueilla ei ollut asiaa kärkikahinoihin jalkapallon kuutosdivisioonassa. Kymmenen joukkueen kakkoslohkossa KaVo 2, FC Kangasala ja KU-68 miehittivät kauden päätteeksi sarjataulukon alempaa puoliskoa. Kokemus oli valttia: pisimpään sarjaa pelannut KaVo 2 sijoittui kangasalalaisjoukkueista korkeimmalle eli kuudenneksi, toista vuottaan Kutosessa pelaava FC Kangasala kahdeksanneksi ja sarjadebyyttinsä tehnyt KU-68 oli yhdeksäs.

KaVo:n leirissä oltiin kauden päätteeksi tyytyväisiä siihen, että sarja saatiin vietyä maaliin asti kunniakkaasti eikä yhtään ottelua tarvinnut luovuttaa pelaajapulan vuoksi.

– Pelaajarinki riitti niukin naukin, useampi peli pelattiin ilman vaihtomiehiä, KaVo:n Jukka Heinonen tarkentaa.

Kenties juuri niukka vaihtomiehitys oli osasyynä sille, että joukkueen otteet heilahtelivat pelistä toiseen railakkaasti. Sarjakärjestä otettu ylivoimainen 6–0-voitto saattoi saada seurakseen 0–1-tappion sarjajumbolle. Toisaalta vaihtopelaajitta väännetyt pisteet maistuivat sitäkin makeammilta.

– Muutamat menestyksekkäät taisteluväännöt ilman vaihtomiehiä olivat ehdottomasti kauden kohokohtia, Heinonen myöntää.

Päivä paistoi KaVo 2:lle vain ajoittain paikallispelissä punapaitaista KU-68:n joukkuetta vastaan. KU oli tässä vaiheessa kautta saanut jalkapallon juonesta kiinni, mutta KaVo:n kakkosjoukkueen kuntohuippu oli jo ehtinyt mennä ohi.

Päivä paistoi KaVo 2:lle vain ajoittain jälkimmäisessä paikallispelissä punapaitaista KU-68:n joukkuetta vastaan. Sarjatulokas KU oli tässä vaiheessa kautta saanut jalkapallon juonesta kiinni, mutta KaVo:n kakkosjoukkueen kuntohuippu oli jo ehtinyt mennä ohi.

Yksittäinen suurin ilopilleri joukkueen kannalta oli Heiskasen Mikko, joka jaksoi puurtaa kenttää ylös ja alas pelistä, tuloksesta ja kelistä riippumatta. Myös puolustuksen ajoittain jopa mainio toimivuus tarjosi joukkueelle ja sen kannattajille ilonaiheita kauden aikana. Erityisen vakuuttavaa KaVo:n kakkosjoukkueen meno oli kuntohuipun aikaan kesäkuussa – Heinosen mukaan kunto sittemmin hävisi jonnekin lomakauden myötä.

– Paikallispelit olivat ihan mukava lisä otteluohjelmaan, ja pääsääntöisesti pelattiin hyvässä hengessä. KU-68:aa vastaan nähty löysä esitys oli tosin kauden suurimpia pettymyksiä.

 

Värikäs tutustumismatka

KU-68:ssa kohtaamisia KaVo:n kakkosen kanssa muistellaan luonnollisesti hieman eri mielellä.

– Ajattelimme, ettei meillä olisi mitään jakoa, mutta hävittyämme ensimmäisen pelin vain 0–3 voitimme jälkimmäisen ottelun 1–0. Ne pelit jäivätkin mieleen sellaisina yksittäisinä onnistumisina, myhäilee KU-68:n Jussi Hietaranta.

FC Kangasala, jonka KU-68:n pelaajat laskivat heikommaksi paikallisvastustajaksi, pöllytti ennakkoluulot pois ja maaliverkot tötterölle latomalla taululle 0–6- ja 0–7-lukemat. Hietaranta ohittaa ikävät muistot nopeasti.

– Kauden kohokohtia olivat ne muutamat pelit, jolloin ei satanut. Vähintään kaksi kolmasosaa peleistä pelattiin kaatosateessa, hän nauraa.

Vakavammin asiaa pohdiskeltuaan hän pitää kesän parhaana antina sitä, että enimmäkseen salibandy- ja jääkiekkokaukaloista koottu pelaajanippu kehittyi kesän aikana silminnähden. Keväällä joukkue hävisi rumin lukemin eikä oikein päässyt edes maalipaikoille, mutta kesän kuluessa ottelut muuttuivat tasaisemmiksi ja KU pystyi jo luomaan maalipaikkojakin – ja viimeistelemään maaleja.

Kehitystä tapahtui paitsi pelaajien henkilökohtaisissa taidoissa myös joukkueen taktisessa osaamisessa. Tulosta alkoi syntyä, kun pelaajat alkoivat miettiä, miten joukkueen oikeastaan kannattaisi pelata.

– Lohkon joukkueista teimme vähiten ja päästimme eniten maaleja, mutta emme silti olleet viimeisiä. Tavoite yhdestä voitosta ja tehdystä maalista toteutui jo ensimmäisessä pelissä, vaikka sen jälkeen emme osuneetkaan seitsemässä pelissä ja päästimme niissä noin 50 maalia.

Hietarannalta riittää omiensa lisäksi kehuja myös tuomareille, joiden hyvä taso oli hänen mukaansa positiivinen yllätys.

– Joukkueiden väliset tasoerot olivat kuitenkin yllättävän isoja. Kuvittelimme, että kaikki olisivat höntsäilyporukoita, mutta yllättävän monella joukkueella oli jopa valmentaja. Touhu oli osalla välillä turhan totista. Silti kokemus oli hauska ja uskoisin, että ensi kesänä saamme samanlaisen joukkueen kasaan.

 

Toisen kauden kirous

FC Kangasalan toinen kausi osoittautui ensimmäistä kivisemmäksi. Usean pelaajan asepalvelus, muutaman avainpelaajan lähteminen edelliskauden päätteeksi ja sitä kautta suuri vaihtuvuus muodostivat lopulta yhtälön, jonka ratkaisemiseksi ei löytynyt eväitä.

– Aikaisin kesällä kävi selväksi, että keväällä asetettuja tavoitteita ei tällä kaudella tulla saavuttamaan. Kokonaispaketti oli liian levällään, ja valmennus epäonnistui tilanteen korjaamisessa, huokaa FC Kangasalan peliä johtanut Tuomas Raatikainen.

Hänen mukaansa kausi oli etenkin alkuvaiheissaan melkoista selviytymistaistelua. Runsaat poissaolot heijastuivat tason putoamiseen kentällä, kun uutta virtaa tuovia vaihtomiehiä ei vain ollut.

– Kyllä kävi äijiä välillä sääliksi, kun matkustettiin esimerkiksi Hirsilään ilman vaihtomiehiä. Kolmen puolustajan linja heitettiinkin alkukaudesta roskakoriin. Kun vaihtomiehiä ei ollut tarpeeksi, oli pakko turvautua vähemmän kuluttavaan 4-4-2-taktiikkaan. Paikkoja pystyttiin luomaan paljon, mutta viimeistelyprosentti oli auttamatta liian huono.

Myös paikallispelit, joissa FCK vielä kauden alla uskoi pystyvänsä kaatamaan molemmat kilpakumppaninsa, sujuivat odotuksiin nähden alakanttiin.

– Paikallispeleistä jäi mieleen pettymys: tuloksena 6 pistettä 12 mahdollisesta. Tämä ei tietenkään tyydytä. KaVo oli parempi kahdesti, tosin on sanottava, että Tampere Unitedia ja Ilvestäkin edustanut Sami Mäenpää on ihan väärässä sarjassa, Raatikainen arvioi.

Mahtui kauteen hyvääkin. Peli koheni kauden edetessä, ja elokuussa joukkue jo saalisti neljästä pelistä kolme voittoa.

– Silloin kammettiin pisteitä kovilla loppukireillä, niissä otteluissa pojat osoittivat todellista luonnetta.

Raatikaisen mukaan kauden kohokohtia olivatkin juuri syksyn loppukirit, joista maukkaimpana nousu 5–4-voittoon 1–3-tappioasemasta FC Kaveriporukkaa vastaan.

– Nyt otetaan talvi happea. Unelma meillä elää edelleen, että tästä saadaan niin hyvä paketti kasaan, että meitä voi alkaa ansaitusti edustusjoukkueeksi kutsua. Seura takaa meille hienot puitteet toimintaan. Se on meistä kiinni, miten ne mahdollisuudet käytetään.

FC Kangasala ja FC SorPa kohtasivat elokuussa Suoraman nurmella, joka kuluneena kesänä oli epätavallisen heikossa kunnossa.

FC Kangasala ja FC SorPa kohtasivat elokuussa Suoraman nurmella, joka kuluneena kesänä oli epätavallisen heikossa kunnossa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?