Kolme viime vuotta ovat kuljettaneet kangasalalaista Joel Turkkaa hurjaa vauhtia. Tai oikeastaan vauhti alkoi jo kahdeksan vuotta sitten, kun äiti päästi lähtöviivalla pojan irti. Aiemmin ympäriinsä sinkoillut poika tuijotti keskittyneenä kohti maaliviivaa ja lähti vipeltämään vinhaa vauhtia. Ja vauhti on kasvanut vuosi vuodelta. 13-vuotiaan nimiin on kuluneen vuoden aikana kirjattu sen verran monta Suomen ennätystä, ettei laskuissa tahdo pysyä mukana.
Terveys on suurin voitto
Sprintterin ensimmäinen startti oli Kumpula-juoksu 3-vuotiaana Saarikylissä.
– Aloitin urheilun varsinaisesti 5-vuotiaana KU-68:n temppukoulussa. Tosin siirryin jo parin kerran jälkeen urheilukouluun, joka näytti vielä paljon kiinnostavammalta.
Joel jatkoi Kangasalan Urheilijoissa seitsemän kesää Ahti Helan ohjauksessa ja siirtyi vuoden 2014 alussa Tampereen Pyrintöön.
– Kangasalan Urheilijoiden viikkokisat olivat mahtavaa leikkimielistä kisailua, tosin keräsin pisteitä kyllä aika tosissaan, Joel tunnustaa.
Tampereen Pyrinnön riveissä Kangasalan kasvatti on takonut hurjia tuloksia. Viimeiseltä vuodelta aikakirjoihin kirjattiin 13-vuotiaissa uudet Suomen ennätykset muun muassa 60 metrillä 7.29, 100 metrillä 11,61 ja 200 metrillä 23,83. 60 metrin aitojen ennätys parani yli puolella sekunnilla 8.31:een.
Tärkeintä urheilijalle eivät ole ennätykset vaan oma suoritus:
– Menen hyvällä mielellä. Yritän parantaa omia suorituksiani, enkä katso muiden tuloksia.
Suurimmat ennätykset löytyvät kuitenkin aivan muualta kuin urheilun saralta: Joel sairastui esikouluikäisenä keuhkokuumeen jälkeen aivokuumeeseen. Se vei hänet rattaisiin ja tasapainoa haettiin pitkään paranemisen jälkeen. Kolme vuotta sitten murtui tapaturmaisesti lonkka ja hän joutui olemaan lähes yhdeksän kuukautta sivussa. Sinä aikana Joel nautti kenttien tunnelmasta seuratessaan serkkunsa ja treenikaverinsa Ville Suoniemen kisoja ja palo juoksemiseen vain kasvoi.
Joel suhtautuukin menestykseen nöyrästi ja haluaa vain juosta.
– Kun juoksee, ei murehdi mitään. On vaan läsnä siinä hetkessä.
Monipuolista harrastamista
Joelin menestyksen resepti koostuu lahjakkuudesta, monipuolisuudesta, hyötyliikunnasta, urheilun riemusta sekä aimo annoksesta asennetta. Lahjakasta nuorta on yritetty saada keskittymään pelkkään juoksuun, mutta hän on pitänyt kiinni periaatteestaan harrastaa vielä montaa eri lajia.
– Se olisi vähän yksipuolista vain juosta ja saattaisihan siihen kyllästyäkin, poika miettii.
Joel on harrastanut uintia ja hiihtää omaksi huvikseen. Yleisurheilukentällä Joel juoksee kaikkea 60 metristä 1000 metriin ja aitoihin. Lisäksi hän hyppää pituutta, korkeutta ja kolmiloikkaa. Uusin innostus on seiväshyppy. On poika koettanut nuorempana sählyä sekä jalkapalloakin, mutta yksilölajit ovat hänen juttunsa.
Seuran yhteiset harjoitukset ovat neljästi viikossa ja tämän lisäksi viereinen harju kutsuu poikaa lenkille, jos vaan koulutyöt ja kaveritouhut antavat periksi.
– Saan paremmin untakin, jos käyn lenkillä, mutta jos on jotain muuta, en lähde lenkille.
Liikuntaa tulee lisäksi ihan arjessa. Koulumatkat sujuivat Kangasalla kävellen ja nykyisessä koulussa, Sammon yläasteella Joel juoksee aina ohi mennessä raput.
Asennetta Joelilta ei puutu. Pari vuotta sitten uintikisoissa Joel starttasi kisaan ja lähtöhypyn jälkeen totesi uimahousujen kuminauhan antaneen periksi. Poika poimi uimahousut takaisin jalkaan, ui maaliin ja voitti kisan.
Liian vähän treeniä
Tätä poikaa ei ole poltettu loppuun ja tehoja voisi lisätäkin. Sekä Joel että Helena-äiti ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei kovaa harjoitusta ja punttisalitreenejä kannata aloittaa liian aikaisessa vaiheessa. Valmentaja Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin ryhmässä ilo ja innostus on säilynyt:
– Harjoituksissa vaan on niin mukavaa, että olisi kiva treenata enemmänkin, Joel myöntää.
Itsekin nuorena yleisurheilua harrastanut äiti Helena Tiitola-Turkka on seurannut mukana pojan harrastuksessa pienestä lähtien. Nykyäänkin äiti pinkaisee lenkkipolulle tai kentän laidalle ja kuskaa poikaa harjoituksiin ja kisoihin. Helena on käynyt yleisurheilun ohjaajakoulutukset ja toimii myös tarvittaessa apuvalmentajana Tampereen Pyrinnössä.
Samalla viivalla miesten kanssa
– Olin ihan fiilareissa, kun tein ensimmäisen Suomen ennätykseni, mutta paras urheilusaavutukseni on KLL:n kisojen 100 metrin pronssi. Vieressä lähtöviivalla seisoi ihan miehiä. Olin niin pikkupoika niiden rinnalla, Joel nauraa.
Koululiikuntaliiton yleisurheilun mestaruuskisoissa syyskuussa kisasivat yläasteikäiset, joten samalle viivalle asettui kolmekin vuotta vanhempia.
– Olimme valmistautuneet lähtemään kotiin Heinolasta välierien jälkeen. Oli tosi hienoa päästä finaaliin.
Joel on harmissaan, että Kangasalan ala-asteiden koulujen väliset kisat jäivät tänä vuonna säästösyistä pitämättä.
– On hauskaa, kun koulujen välille saadaan pientä kisailua ja niissä kisoissa ei olla niin tosissaan. Leikkimielisyyttä voitaisi lisätä entisestään ja saada uusia innostumaan mukaan.
