Kun Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet vieraili Pälkäneen Vanhallakirkolla viime viikolla tapaamassa kirkon suojeluyhdistyksen hallitukselta jäseniä ja katsastamassa uusimpien korjaustöiden tuloksia, keskustelun aiheeksi nousi ennen kaikkea raha.
Pääjohtaja vaikutti huolestuneelta muurien nykyisestä tilasta siitä huolimatta, että kirkon kunto on kohentunut monesta kohdasta ratkaisevasti. Asehuoneen pääty- ja seinämuurit on konservoitu kokonaan, päätyä on oikaistu ja koko tila katettu.
Kostet oli tyytyväinen asehuoneeseen mutta muissa osien korjaamiseen hän toivoi pikaista lisärahoitusta.
Museoviraston vuotuinen 30 000 euron avustus riittää siihen, että muureista saadaan korjattua pieni alue kesässä. Esimerkiksi tällä hetkellä korjattavana olevan länsimuurin kunnostuksen sisä- ja ulkopuolelta on arvioitu kestävän kuusi vuotta. Raha riittää juuri ja juuri rakennuskonservaattoreiden palkkaan kesäkuukausien ajaksi. Rakennustarvikkeet suojeluyhdistys kustantaa itse.
– Onko teillä mahdollisuus saada sponsoreita? Kostet kyseli hallitukselta.
Jäsenten kiitolliset katseet kääntyivät Risto Lindholmin puoleen, joka aikaisemmin Eridomicin toimitusjohtajana ja myöhemmin Pälkäneen Lions Clubin kautta on järjestellyt kirkkoprojektille monenlaista apua.
– Ilman Riston apua olisimme joutuneet maksamaan jo pelkästään rakennustelineistä hurjia summia, yhdistyksen sihteeri Rauni Tiililä selitti.
Muuten sponsoripuolella näyttää tyhjältä.
Poikkeuksellista huolenpitoa
Keskustelussa Juhani Kostetin kanssa käytiin sponsorointimahdollisuuden lisäksi läpi EU-hankkeet, erilaiset säätiöt ja rahastot, mutta Rauni Tiililä ja hallituksen puheenjohtaja Asko Valkama olivat hieman epäileväisiä uusien mahdollisuuksien suhteen. Monenlaista on kokeiltu ja suunniteltu, mutta tie rahoituslähteelle on harvoin suora.
Suojeluyhdistyksen realistisena mottona on ”jos ei onnistu kerralla, korjataan pala palalta”. Nykyisellä rahoituksella muunlainen toiminta ei olisi mahdollistakaan. Museoviraston pääjohtajan mukaan korjaustoimet saisivat kuitenkin edetä nopeammin.
– Näyttää siltä, että muureja pitäisi saada korjattua pian. Lisäksi koko kirkosta pitäisi tehdä kuntoarvio, hän sanoi.
Parhaillaan työn alla oleva länsimuuri ei hänestä näytä tarpeeksi turvalliselta. Muurista erottaa jo matkan
päästä huomattavan paljon rapautumaa ja irtonaisia kiviä, eikä sortumavaara ole täysin ohi vaikka perustuksia vahvistettiin.
– Asehuoneesta näkee, miten kattotuolit tukevat muureja. Näyttää siltä, että päätymuurikin tarvitsisi jonkinlaisen tukirakenteen, Kostet arvioi.
Pälkäneen Vanhakirkko on poikkeuksellinen kohde Museoviraston listoilla. Suomessa ei Kostetin tietojen mukaan toimi toista suojeluyhdistystä, joka olisi erikseen perustettu pitämään huolta tietystä kohteesta.
Rauniokirkkojakin on olemassa vain vähän, toista Pälkäneen kirkon kaltaista kattonsa menettänyttä mutta silti koossa pysynyttä ei löydy koko maasta. Kuten tutkija Markus Hiekkanen on todennut, raunioiden erityinen merkitys on se, että kaikki säilynyt on varmasti alkuperäistä. Siksi uudet rakenteet on suunniteltava tarkasti niin, mitään vanhoja osia ei niiden takia muuteta.
