Hallitukset käyttävät ulkopuolisia neuvonantajia siitä huolimatta, että valtiovarainministeriössä on pitkä rivi huoneita, joissa korkeasti koulutetut henkilöt pohtivat maamme tulevaisuutta ja keinoja, joiden arvellaan auttavan meitä nousemaan takaisin aallon harjalle ja pysymään siellä.
Näitä ideoita kokosivat kansliapäällikköinä Raimo Sailas ja Erkki Virtanen. Nämä oppositiomiehet ovat nyt eläkkeellä, mutta palstatilaa on tarjolla enemmän kuin ennen.
Keskeinen vaikuttaja on edelleen myös Sixten Korkman, joka ryhtyi eläkeläisprofessoriksi Aalto-yliopistoon varsinaisen virkansa jälkeen.
Jollei ketään edellä mainituista herroista saada paikalle, aihetta muutetaan ja kameroiden eteen Pasilaan kutsutaan Turun yliopiston eduskuntatutkimuksenlaitoksesta nuoria miehiä ikään kuin Turku olisi edelleen Suomen pääkaupunki. He kertovat esimerkiksi, että puolueesta on aika harvoin erotettu kansanedustajia. Sillä on matkarahat ja päivärahat ansaittu.
Sixten Korkmanin tuore kirja oli äskeisten Helsingin kirjamessujen suosikki, vaikka uusia painoksia tuskin tarvitaan. Se, että Korkman syyttää Juha Sipilän hallitusta hutiloinnista ja toisaalta kehuu sen ripeitä otteita, on monen haastattelun keskeinen sisältö.
Kaksi pontevaa kätilöä on nostettu estradille ja aivan oikein. Hallituksen vastustajat pitävät virheenä sitä, että päätökset ylityökorvauksista muutettiin synnytyssalin eikä valtiovarainministeriön laskelmien perusteella. Sipilän kannattajat antavat sen sijaan tunnustuksen siitä, että kerrankin pääministeri ja hallitus ovat kuunnelleet kansaa eikä aina pelkästään ammattiyhdistysliikettä.
Kovin suuria eivät ole hallitukset ulkopuolelta tarjotut viisaudet. Eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet, yksinhuoltajat, autolla työssä käyvät, julkisen liikenteen käyttäjät uhrataan, sillä heiltä viedään joitain etuisuuksia sitten kun lait saadaan aikanaan voimaan. Tunnelma on kuitenkin jo tänään sellainen ikään kuin kaikki olisi jo viety. Sitä ei enää muisteta, että yhteiskuntasovun syntymisen jälkeen kansalle voidaan jakaa kokonainen miljardi.
Suurituloisilla ei ole julkisen palvelun suomia etuja leikattaviksi ja marginaalivero on tämän ja edellisen hallituksen yhteistyön tuloksena nouseva 70 prosenttiin. Se on Euroopan ylivoimainen ennätys. Satatuhatta euroa vuodessa ansaitsevalle kertyy lisäveroa neljä tuhatta euroa. Siitä riittää hiukan köyhillekin.
Suurimmat virheet löytyvätkin jättiläistuloisten piiristä. Heille palkkoja ja palkkioita sorvanneet hallitukset – myös valtion omissa yrityksissä – pitäisi marssittaa kuvaruutuun tekemään tiliä vääristä arvioinneistaan.
Kun yritysjohtaja ei pysty muuhun kuin jatkuviin miljoonatappioihin, puolentoista miljoonan teräksinen kädenpuristus on kohtuuton ja tuomittava siitä huolimatta, että tuostakin summasta verot yhteiseen kassaan maksetaan.
Optiot ja bonukset ovat hyväksyttäviä kannustusmuotoja kovaan yritykseen ja hyvään johtamiseen, mutta eiköhän näille tulonsaajille makseta myös jonkinlaista palkkaa.
Se, että Portugalissa eläketuloista ei lähivuosina tarvitse maksaa veroja lainkaan, on näitä Timo Soinin vuosikausia moittimia Euroopan Unionin kuuluisia valuvikoja. Ulkoministerinä hän voisi nostaa Brysselissä montakin kissaa pöydälle, jotta hänen puolueensa kärkäs nuorisosiipi ei seuraisi tätä eduskunnan uutta Tynkkystä.
Suomen menoa voi seurata myös junan, bussin tai metrovaunun ikkunasta. Jättiläismäisiä kuoppia kaivetaan ja pengerryksiä rakennetaan. Syntyy uusia asuntoalueita, kauppakeskuksia, moottoriteiden liittymiä ja lisäraiteita. Kurjuus on kaukana.
