Meillä on nykyään aika tasa-arvoinen Suomi. Aina ei näin ole ollut. Joskus oli neljä säätyä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Muut säädyt tuntuvat yhä tutuilta, mutta aatelistosta tavallisella mummolla ei ole kokemuksia. Rautajärven raitillakaan ei kai enää törmääkreiveihin ja paroneihin.
Kerran yksillä Kukkian rannan kekkereillä oli hilpeä tunnelma. Koska oli kesä, joukossa oli Helsingistä lomailevia henkilöitä. Eräs mies kertoi, että hän on aatelissukua. Nimi ei kyllä mitään todistanut, se oli ihan tavallinen savolainen, mutta aateluus oli kai äidinpuolelta tullutta.Tämä herra kertoi sukuvaakunan olevan Ritarihuoneella. Harmi, että ei tullut kirjoitetuksi nimeä muistiin, jottajalosukuisuuden voisi tarkistaa.
Iso-Britannia lienee sellainen maa, että siellä voi yhä nähdä vanhaa aatelia. Onkohan niillä vielä se ylähuonekin? Kun on tämän Lähi-idän kriisin yhteydessä katsellut sikäläisen parlamentin istuntoja, niin ihan säälittää. Niin ovat ahtaat ja epämukavat tuolit, että tuskin niissä aatelisto suostuisi istumaan.
No, palataan Suomeen. Toiseksi korkein sääty oli papisto. Sen arvostuksesta meillä vanhoilla on jonkin verran muistoja. Silloin sananparsikin sanoi: ”Pappi paras vierahista”. Se piti paikkansa vielä lapsuudessamme. Juhlissa pappi sai mennä ensimmäisenä ottamaan pitopöydästä. Eikö edes hääpari ollut omissa juhlissaan kakunleikkuuseen etuoikeutettu? Nykyään entistä kakkossäätyä ei tavallista kummemmin arvosteta. He saavat viettää melko normaalia elämää, voivat esiintyä jopa TV:n viihdeohjelmissa.
Porvaristo oli seuraava sääty silloin ennen. Tehtailijoita, kauppiaita, laivanvarustajia ja sen sellaisia kai olivat. Jos halusi kuulua tuohon luokkaan, ei varmaan saanut olla köyhä. Kun nyt katselee syksyisiä verotietoja suurituloisista, niin jotenkin luokittelisi heidät porvareiksi. Ja kun on tämä nykyinen rahan valta, niin kyllä he varmaan ovat säätynä pappien yläpuolella.
Talonpojat olivat ennenasteikossa alimpana. Ehkä hekin olivat arvonsa tuntevia. Koska viidettä säätyä ei ollut, niin loput olivat kai säädyttömiä, vaikka olisivat eläneet kuinkakin säädyllisesti. No, se oli sitä aikaa se. Nykyään määrittyy eri asioilla, kuten valta-asemalla, varakkuudella tai kuuluisuudella, miten korkealla asteikossa kukin on. Vaihtelua tapahtuu. Enää ei esimerkiksi opettaja ilman muuta nauti yhteisön kunnioitusta, kuten ennen, jolloin heidän piti käyttäytyä arvokkaasti. Ei silloin sopinut laulella kapakassa karaokea, ei kirota toisten kuullen eikä olla kevytmielinen parisuhdeasioissa.
Kun me oltiin nuoria, nimismies ja poliisit herättivät pelkoa ja kunnioitusta. He olivat kaikki miehiä, ja jämpti miehekkyys kuului toimenkuvaan. Samaa vaadittiin upseereilta. Nykyään kun naisetkin ovat rynnineet noihin töihin, ei ole niin nuukaa. Ei paheksuta, vaikka nähtäisiin miespuolinenkin poliisi vaihtamassa vaippoja vauvalle tai armeijan luutnantti osallistumassa runopiirin esityksiin.
Pienessä Suomessa ei edes huipputason viihdetähti voi elää entisajan aateliston etuoikeutettua elämää niin kuin jossakin Hollywoodissa. Itse hoitelee lapsiaan, laittaa ruokaa ja jonottaa kaupan kassalla siinä kuin muutkin. Ja tavalliselta vaikuttaa presidenttikin, joten ei meillä pahemmin näitä säätyeroja huomaa. Kunpa eivät jatkossakaan Suomen olot isommin muuttuisi, niin ettemme me vanhuksetkaan joutuisi kaikkien asteikkojen alapuolelle.
Mymmeli
