Joulu 2014

Ihmisten sanotaan muistavan poliitikkojen temput noin kolme kuukautta. Puoli vuotta ennen vaaleja tehdyt mielipidemittaukset saattavat näyttää neljän keskisuuren puolueen kohdalla prosenttikaupalla erilaista kannatusta kuin mitä kansalaiset uurnilla lopulta äänestävät.

Muisti toimii monen muun asian kohdalla samalla tavalla. Muistelemme tuskaisina, minkälainen sää vallitsi vuosi sitten pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena ja erityisesti jouluna.

 

Kävimme vaimoni kanssa katsomassa maailman korkeimpia ja useimmiten kallellaan kenottavia taloja Dubaissa palaten reissustamme vesisateiselle Vantaan lentokentälle 19.12.2014 lämpömittarin osoittaessa kolmea lämpöastetta. Katselin lohdutonta mustaa maata pirssin kiidättäessä meitä öiseen pääkaupunkiin.

Minulla jatkui loma. Lähdin sunnuntaina 21.12. iltapäivällä ajelemaan kohti Aitoota tarkoituksenani lämmitellä mökkiä sekä paistella kinkku ja karitsanpaisti valmiiksi aattoa varten.

Pihalta kadulle kääntyessäni satoi jo sankasti räntää. Lämpötila kieppui juuri ja juuri plussan puolella. Reilut parikymmentä kilometriä edettyäni maisema näytti kovin talviselta ja taivas puski tavaraa lisää.

Ennen Hämeenlinnaa sää selkeni. Mittari kääntyi nollan alapuolelle. Mitä likemmäksi Pälkänettä tulin, sitä suuremmaksi kasvoivat mustat lämpäreet maastossa. Riukusillassa maisema oli mustavalkoinen ja pakkasta neljä astetta.

 

Jouttijärven peitti sentin kuori, joten koputtelin tuuralla äärimmäisen varovasti sauna-avannon. Maanantaille 22.12. luvattiin ankaraa lumipyryä. Sitä tulikin kuulemma reippaasti, mutta sadealueen raja viisti viivansa hitusen etelämpänä sijoituspaikastani.

Ilma alkoi jäähtyä hiljalleen. Aamulla 23.12. kotijärvemme hohteli valkoisena, kun pintaa koristi muutaman millin vahvuinen yöllä varissut harso. Jää vahvistui mukavasti. Maastossa pieni sade ei näkynyt.

Aattoaamuna meitä heräili melkoinen tokka, sillä viimeisetkin matkalaiset olin hakenut edellisiltana Pälkäneeltä. Päivi ja minä vietimme tätä juhlaa jo 21. kerran peräkkäin vapaa-ajanasunnollamme.

Tulihan se sieltä – lumisade nimittäin. Ja topakasti. Mieliala kohosi kolaa työnnellessäni.

Päivän kääntyessä ehtooseen alkoivat ulkokuusessa tuikkivat pienet valot päästä oikeuksiinsa oksien peittyessä valkoiseen täkkiin. Tekemäni jäälyhdyt saivat sisälleen kynttilät. Asetin kinokseen jokusen ulkoroihun. Ulkoverannalla lepatti normaali kattaus.

 

Aitoon sivukonttorin joulupukki tiesi osoitteen entuudestaan. Kävin hänelle ajelemassa pikkumaasturillani jälkeä, jotta nelipyöräinen koneporo pääsisi Riukusillantieltä lähemmäksi. Noudin kiireisen kontinkantajan mäen päältä ja toimitin aikanaan takaisin kääntöpaikalle.

Korvatunturin mies toimi jälleen oivallisesti. Tällä kertaa tuvassa pukkia odotti neljästä lapsenlapsestamme kolme. He keräsivät ansaitusti lahjapotin suurimmaksi osaksi. Ylintä mielihyvää koin seuratessani kaksi- ja nelivuotiaan touhuja punatakin ympärillä tämän jututtaessa veljeksiä. Kolmiviikkoista prinsessaa kierrätettiin sylistä toiseen silloin, kun hän ei nukkunut.

 

Tapanina lunta saatiin lisää ilman edelleen jäähtyessä. Pakkanen paukutteli toisella kymmenellä, jää kantoi muutakin kuin pilkkimiestä poistuessamme takaisin kaupunkiin sunnuntaina 28.12.2014.

Vielä seuraavana päivänä kylmyyttä piisasi. Vuosi vaihdettiin parin asteen lämmössä ja vesisade pyyhkäisi melkein kaikki lumet mennessään 2.1.2015.

Lauantaina 3.1.2015 alettiin taas katsella välihousuja komerosta. Tammikuun puolivälissä lunta mitattiin Sydän-Hämeessä kymmenkunta senttiä. Lämpötilat sahasivat edestakaisin. Vuorokaudessa saattoivat plussat laskea jopa parinkympin miinuksiksi. Helmikuun lähestyessä mittari alkoi pysyä ainakin hitusen nollan alapuolella.

 

Minä tunnustaudun talvi-ihmiseksi. Täysin mustaa mökkijoulua olemme viettäneet ainoastaan kaksi kertaa yli kahden vuosikymmenen aikana. Nyt lumi tuli viimeisellä hetkellä.

Mitä vanhemmaksi elää, sitä hienommalta tuntuu rauhoittua rakkaiden läheistensä pariin maalaismaisemaan. Jos heitä ei kaikkia näy lämpimässä pirtissä, jopa näköyhteys syntyy nykyvempeleillä.

Lumisella pihalla pakkasessa silmäilin vähitellen selkenevää tähtitaivasta muiden mentyä yöpuulle. Kyllä siellä taas mielestäni tuikahtelivat jotkut muita kirkkaammin.

Joulua meille toivottivat äitini, isäni, molemmat veljeni ja toisen vaimo, siskonmieheni, enoni, serkkuni, useampi setäni, isovanhempani, muutama hyvä ystäväni ja kaverini sekä liian monet muut minulle tärkeät ihmiset.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?