Kun me oltiin lapsia, oli jouluvarustelu vaatimattomampaa kuin nykyään. Ostoksilla käynti jäi vähiin. Eihän kaupoissa paljon mitään ollut, kun oli ensin sota-aika ja sitten perään pula-aika. Mutta ei maalaistalossa hätää ollut. Sika teurastettiin, kinkkua riitti. Perunoita ja lanttuja oli. Taidettiin tuossa neljäkymmentäluvun lopulla jo saada kaupasta riisipuuroaineita ja rusinoita.
Eräänä jouluna mummo pääsi hakemaan kuusta isoveljen kanssa. Lunta oli paksulti, kuten muinoin yleensä oli. Sopiva näre oli omasta metsästä katsottu jo syksyllä. Veli kokeili kynttilänkantokykyä roikottamalla kirvestä oksilla. Puu poikki ja sitten hiihtelemään kotiin. Mitähän virkaa meikäläisellä oli? Ehkä piti kannatella latvaosaa. Ihan fiksu joulupuu sitten pirttiin pystytettiin.
Kun me vaarin kanssa palautimme mieleen joulukuusihankintojen muistoja, todettiin, että ne eivät olleet samanlaisia. Heidän perheensä ei ollut metsänomistajaluokkaa, joten puu piti hankkia muilla keinoin. Jos ihan suoraan sanotaan, niin ikään kuin varastaa, koska myyntipalvelutkin olivat melko vähäiset. Appiukko toimi tarmokkaasti ja yritti ottaa selville, missä oli kunnan maita. Yksityisen metsästä ottaminen olisi voinut olla vaarallista. Toisaalta, kunnan omistaman metsän kuusiin oli ikään kuin nautintaoikeus.
Nykysuomalainen väittäisi helposti, että kuusi on kuulunut joulunviettoomme ensimmäisestä ristiretkestä alkaen. Ei muuten ole. Vasta vuonna 1829 paroni von Klinckowströmin väki pystytti Helsinkiin ensimmäisen suomalaisen joulukuusen. Malli lienee tullut Saksan suunnalta. Englannissa sai murkkuikäinen kruununprinsessa Victoria ihailla joulupuuta ensi kerran 1832 ja sitten varmaan kaikki seuraavat joulunsa, hän eli vuoteen 1901 saakka.
Meillä kansan syvät rivit ovat tottuneet joulupuuhun kotonaan noin sadan vuoden ajan. Alkuaikoina oli varmaan monia ongelmia, kun oli ahtaat tilat ja isot lapsilaumat. Kuinkahan paljon syttyi tulipaloja silloin ennen, kun kuusenkynttilöissä loistivat elävät liekit? Amerikoissa kehitys kehittyi nopeasti. Jo vuonna 1882 New Yorkissa oli sähkövaloin koristettu kuusi. Ja kaksitoista vuotta myöhemmin sama ihme nähtiin myös Tampereen Keskustorilla. Mutta tavallisissa suomalaiskodeissa kehitys eteni hitaasti.
Meillä maaseudulla tulivat sähkökynttilät yleisesti käyttöön varmaan vasta viisikymmentäluvulla. Meillä on annettu arvoa aitoudelle. Oikeat pihkantuoksuiset kuuset ovat edelleen suosiossa. Yhdysvalloissa on liki neljänkymmenen miljoonan joulupuun bisnes. Todennäköisesti valtaosa on tehdastekoisia. On kuulemma kaikenlaisia ihmekuusia. Niissä voi olla sisäänrakennetut lamput, ne pyörivät ja samalla soitto soi.
Kun me oltiin lapsia, niin pukki ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin nämä nykyiset upeat taruolennot. Silloiset ukot olivat pukeutuneet nurin käännettyyn turkkiin. Ei niillä ollut tyylikästä valkopartaa ja punaisia poskia kuten nykypukeilla. Pahvista tehty naamio esti lapsia tunnistamasta tuota Korvatunturilta saapunutta kunniavierasta.Voi olla, ettei mummon muisti ole enää virheetön, onhan suurin piirtein seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun viimeksi tuli pukin polvella istutuksi.
Mymmeli
