Mielipidetiedusteluja tehdään median laskuun ja esimerkiksi Kokoomuksen rikkainta kansanedustajaa Eero Lehteä rikastaen. Hänhän omistaa Taloustutkimuksen, jonka puolueettomuudesta Yleisradio on innostunut. Suomen Gallup oli aikoinaan Sanomien komennossa, mutta siitä on luovuttu jo ennen WSOY:tä ja Rautakirjaa.
Jälkimmäinen tiedustelija selvittelee aika ajoin esimerkiksi eri urheilumuotojen suosiota, jotta opetusministeriö osaisi jakaa oikeudenmukaisesti vuotuisia määrärahoja.
Kun johdin toistakymmentä vuotta Koripalloliittoa ja lähes vuosikymmenen Moottoriliittoa, jouduin usein ihmettelemään tiedustelujen tuloksia.
Eräänäkin syyspäivänä tulosten julkaisemistilaisuudessa selvisi, että Suomessa on 3000 moottorikelkkailun harrastajaa. Jouduin kysymään Suomen herra Gallupilla selitystä, kun tiesimme, että meillä oli käytössä lähes satatuhatta moottorikelkkaa ja niillä 60–70 000 käyttäjää.
Selitys alhaiseen harrastajamäärään saattoi olla se, että tutkimus oli tehty kesä-heinäkuussa.
Jos siis olikin kysytty, kuinka monta lajin harrastajaa on kesähelteillä, luku oli yllättävän suuri.
Tämä tuli mieleeni lukiessani äskeistä vuoden 2020 presidenttikyselyä, joka saattoi olla ensimmäinen. Sauli Niinistö sai lähes puolet äänistä, mutta Pekka Haaviston suosio oli romahtanut yhdeksään prosenttiin. Samalla Yleisradio kertoi, että Timo Soini ja Paavo Väyrynen olivat epäsuosiolistan kärjessä.
Sorsa-säätiön asiamies Mikko Majander nielaisi koukun kohoa myöten ilmoittamalla Yleisradiolle, että Niinistön valinta ei olekaan vielä aivan varma.
Voiko olla sakeampaa hölynpölyä? Ei.
Miksi sitten metsää pitää kaataa tuhansia hehtaareita, jotta tuota ala-arvoista ja solvauksiakin sisältävää roskaa pitää levittää ihmisten aamukahvipöytiin ja iltojemme suruksi?
Omista mielipiteistä ei kuitenkaan ole puutetta. Useat politiikkaan liittyvät haastattelut esitellään jo ennakolta siihen tyyliin, että odotettavissa on milloin Stubbin nostaminen seinälle, milloin Soinin vaatiminen tilille takkinsa kääntämisestä tai jonkun puoluetoverin liian värikkäästä lausunnosta. Ei ole juuri yhtään viihdeohjelmaa, jossa ei letkautettaisi jotain kansanedustaja Hakkaraisen tempauksista.
Ja aina löytyy vaikka Turusta joku eduskuntatieteen dosentti kertomaan mitä mikin hallituksen päätös merkitsee.
Kansan kurjuuteen ja orjuuteen johtaneitten syntipukkien löytäminen kuuluu tietenkin opposition perusoikeuksiin, mutta kun opiskelijoiden ja heidän opettajiensa karsittavia etuisuuksia korostetaan lähes kaikissa vihreitten puheenvuoroissa, huonomuistisetkin muistavat, että karsiminen alkoi jo vihreitten valtakaudella ja paljon rankempana kuin Juha Sipilän hallitus ohjelmassaan edes ehdottaa.
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström on eduskunnassa maalitauluna siksi, että häneltä puuttuu lainopillinen tutkinto. Sitähän ei ole monella muullakaan paperityöläisellä. Työkokemusta sentään riittää enemmän kuin monella muulla kansanedustajalla. Oikeusministerin on tehtävä tuottaa oikeutta kaikille, ja mieluimmin kansantajuisesti.
Lindström tuntuukin puhuvan täyttä asiaa ja näyttääpä hänen uudistustahtoonsa yhtyvän myös Korkeimman oikeuden merten taakse siirtyvä presidentti Pauliina Koskelo.
Toistaiseksi hallituksen tekemistä ja käytäntöön otetuista päätöksistä olen bongannut vasta yhden; opiskelijoita, vähävaraisia, eläkeläisiä, yksinhuoltajia, naisia ja autonkuljettajia syvästi loukanneen rikesakon korottamisen.
Onneksi annoin hautajaismatkalla Kortesjärveltä Jalasjärven Juustoportin kohdalla vaimon ajaa. Päästiin vähällä puhumisella kun peltipoliisi räpsäytti juuri hänelle silmänsä.
