Ensimmäinen joulu

Kristityt ovat rakentaneet kirkon Betlehemiin paikalle, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen.

Syntymäkirkko on oikeastaan kirkkokompleksi, jossa eri kirkkokunnilla on omat osastonsa, ja jonka hallintaoikeudesta on vuosisatojen mittaan kiivaasti kiistelty.

Jokainen haluaisi omia itselleen paikan, jossa vastasyntynyt poikavauva lepäsi ensimmäisen yönsä kivisessä eläinten syöttökaukalossa 2000 vuotta sitten.

Silloinen Daavidin suvun kaupunki, Juudean Betlehem sijaitsee nykyään palestiinalaisalueella. Syntymäkirkko kutsuu sinne lakkaamattoman virran turisteja, ennen kaikkea kristittyjä kaikkialta maailmasta. Kirkon kreikkalais-ortodoksisen päälaivan alla olevassa kryptassa hopeinen tähti lattiassa kertoo oletetun seimen paikan.

Tähdessä on teksti ”Tässä Jeesus Kristus on syntynyt Neitsyt Mariasta”.

 

Varhaiskristityillä tieto säilyi

Teologian tohtori, arkeologi, tietokirjailija Eero Junkkaala, jonka nimi on pälkäneläisille hyvin tuttu sekä nuorisotyöntekijänä, lähetystyöntekijänä, pappina ja puhujana, on tuttu mies myös Syntymäkirkossa. Samoin kuin koko sillä Lähi-Idän seudulla, jonne Raamatun kertomukset paikantuvat.

Junkkaala on toiminut matkaoppaana lukemattomilla kristinuskon syntysijoille tehdyillä ryhmämatkoilla.

– Joka matkalla emme pääse edes laskeutumaan Syntymäkirkon kryptaan, sinne on jatkuvasti tuntien pituinen jono, hän kertoo.

Mutta voidaanko historian tietojen valossa todistaa oikeaksi se, minkä kristityt kautta maailman haluavat todeksi uskoa?

Eero Junkkaala sanoo, että se on vähintäänkin todennäköistä. Kaikki eri tahoilta säilynyt tieto viittaa samaan paikkaan, ja paikkatieto on ollut kristityille alusta saakka tärkeää. Sekä Kristuksen syntymän, kuoleman että taivaaseenastumisen perimätiedon mukainen paikka on merkitty kirkolla.

Nykyisen 500-luvulla rakennetun Syntymäkirkon paikalla on ollut toinen, varhaisempi kirkko, joka rakennettiin 300-luvulla kristinuskon tullessa valtionuskonnoksi. Junkkaala uskoo, että oikea paikka on silloin ollut kaikille selvä.

– Tieto seimen sijainnista perustuu suulliseen perimätietoon, joka on yleensä hyvin tarkkaa, vaikka helposti kuvitellaan toisin. Mutta täytyy ottaa huomioon, että asiatieto säilytettiin sillä tavoin, kun kansan käytössä ei ollut mitään kirjallisia viestimiä. Muun muassa 220-luvulla kirkkoisä Origenes on jossakin kirjoituksessaan maininnut, että pakanatkin osaavat neuvoa tien syntymäpaikalle. Se oli siis aivan yleinen tieto, Junkkaala kertoo.

Varhaisimmat kirjallisissa lähteissä säilyneet merkinnät Jeesuksen syntymäpaikasta löytyvät 150-luvulta. Tuolloin sekä kristinuskon puolestapuhuja, Justinos-marttyyri, sekä apokryfinen Jaakobin protoevankeliumi mainitsevat yhtäpitävästi Jeesuksen synnyinpaikan.

– Tekstilähteet ja kirkko todistavat samaa: luultavasti Syntymäkirkon hopeatähti on oikealla paikalla, Eero Junkkaala sanoo.

 

Minne matka, Maria ja Joosef?

Eero Junkkaala sanoo, Jeesuksesta ja hänen elämästään maan päällä ei ole jäänyt juurikaan arkeologisia todisteita. Jeesus eli vain vähän yli 30 vuotta, ja hänen vanhempansa ja lähipiirinsä olivat vähäväkistä joukkoa, jonka toimista ei jäänyt tunnistettavia esineellisiä todisteita.

– Arkeologian aika on pitkä. Yhdellä lapionpistolla voidaan läpäistä monta vuosisataa, ja Jeesuksen toiminta julistajana kesti kolme vuotta.

Jeesus-lapsen joulumatka alkaa hänen vanhempiensa kotikaupungista Nasaretista ja päättyy pitkään Egyptin matkaan, jonne perhe joutui pakenemaan kuningas Herodeksen vainoa. Reittien varrelle ei ole jäänyt merkkejä, joten varmasti ei tiedetä, miten he kulkivat.

– Egyptissä turisteille esitellään paikkoja, joissa Joosefin ja Marian kerrotaan käyneen tai asuneen matkallaan, mutta niiden historiallisuutta ei voida mitenkään osoittaa, Junkkaala kertoo.

Nasaret oli hyvin pieni paikka, jossa ei tiettävästi asunut juuri muita kuin Joosefin ja Marian sukulaisia.

Betlehem, Daavidin suvun kaupunki, jonne Joosef ja Maria lähtivät kirjoittautumaan veroluetteloon, oli suurempi kuin Nasaret, mutta pieni sekin.

– Matkalaiset kulkivat todennäköisesti Samarian vuorten harjanteita pitkin, koska sitä kautta vei helpoin tie, Junkkaala arvelee.

 

Synnyinyö kallioluolassa

Vaikka arkeologista tietoa ei ole saatavissa, käsitys elämästä ja oloista yleensä ajanlaskun alun ajan

Juudeassa selventää kuvaa ensimmäisen joulun tapahtumista.

Kuten tunnettua, Betlehemissä oli Jeesuksen syntymän aikaan veronkannon vuoksi paljon ylimääräistä väkeä, ja majoittumispaikoista oli pulaa. Viimeistä edellinen raamatunsuomennos kertoi, että Joosefille ja Marialle ei löytynyt sijaa majatalosta, mutta uusin käännös tarkentaa: majapaikasta.

– Majataloja sanan nykyisessä merkityksessä ei välttämättä ollut kovin paljon, mutta tavallisiin koteihin majoitettiin vierailijoita. Jeesuksen syntymäpaikka saattoi olla tavallinen asuintalo, jonka alin kerros oli karjasuojana, Junkkaala arvelee.

Betlehemin ympäristön kukkulat ovat kauttaaltaan pehmeää kalkkikiveä, jota on helppo louhia, ja jossa on myös paljon luonnon valmiiksi muovaamia luolia. Karjasuojat rakennettiin mieluusti juuri tällaisiin kallioluoliin, ja asuinkerrokset niiden päälle.

Jeesuksen syntyessä samassa talossa saattoi siis olla paljon ihmisiä. Todennäköisesti oli naisia, jotka auttoivat synnytyksessä, vaikka heistä ei ole mainintaa Raamatussa.

Eero Junkkaala kertoo, että Betlehem oli pieni paikka, jossa vauvan syntymä ei ollut jokapäiväinen tapahtuma, joten vastasyntyneen luona saattoi vierailla paljonkin uteliaita. Evankeliumissa mainitaan heistä kuitenkin vain paimenet, koska heille ilmestyi enkeli. He saivat taivaallisen ilmoituksen, kun muut kuulivat asiasta naapureiltaan tai tuttaviltaan.

– Raamattu kertoo meille vain sen, mikä on sanoman kannalta tärkeää, Eero Junkkaala perustelee.

 

Tietäjistä tiedetään vähän

Kolme ylhäistä miestä kamelien selässä vaeltamassa keskenään puhtaassa, tyhjässä erämaamaisemassa kulkemassa suurta tähteä kohti on luultavasti yleisin mielikuva itämaan tietäjistä.

Kaikkihan tuntevat heidät, kaukaisista maista tulevat Jeesus-lapsen kumartajat.

Todellisia tietoja heistä on silti olemassa hyvin vähän. Kirjalliseen perinteeseenkään ei ole jäänyt muita jälkiä kuin evankelista Matteuksen muistiinmerkitsemät. Tietäjiä juhlitaan joulutradition mukaan loppiaisena, mutta heidän vierailunsa oikeaa ajankohtaa ei kukaan tiedä.

– On kaksi pääoletusta siitä, keitä he voisivat olla. Toinen, yleisempi oletus on, että tietäjät olivat tähtien tutkijoita Persiasta, Kaksoisvirtain maasta, Eero Junkkaala.

Se perustelisi tietäjä-nimityksen, mutta miksi he sitten olisivat kiinnostuneita juutalaisten kuninkaasta ja miten he ylipäätään tuntisivat juutalaista perinnettä?

– Joidenkin arvioiden mukaan he olisivat itse juutalaista alkuperää, pakolaisuuden aikana Kaksoisvirtain maahan siirtyneiden juutalaisten jälkeläisiä, Junkkaala selittää.

– Todennäköisempää on kuitenkin, että he olivat persialaisia, jotka olivat kuulleet juutalaisilta tietoja Messiaan odotetusta syntymästä.

 

Kolme kuningasta vai lauma kauppiaita

Toinen selitys on, että tietäjät olisivatkin olleet nabatealaisia kauppiaita.

– Matteuksen mainitsemilla tietäjillä oli tuomisinaan Jeesus-lapselle juuri niitä tuotteita, joita nämä kauppiaat myivät, eli mirhaa ja suitsuketta. Lisäksi Betlehem osuu sopivasti näiden suitsukekauppiaitten reittien varrelle, Junkkaala perustelee.

Miksi kauppiaita kutsuttaisiin viisaiksi, tietäjiksi tai kuninkaiksi, on tarinassa aukko vailla selitystä.

– Tietäjiä on tradition mukaan kolme, mutta luku perustuu vain siihen, että he toivat kolmenlaisia lahjoja, Junkkaala sanoo.

Luku kolme on myös yksi arkkityyppisistä luvuista, joita esiintyy kansantarinoissa kautta maailman, mikä on voinut vahvistaa käsitystä. Mielikuvat kolmesta tietäjästä elää joka tapauksessa niin vahvana, että myöhemmissä legendoissa tietäjillä on jopa nimet: Caspar, Melchior ja Balthasar.

– Tietäjien nimistä ei ole tietenkään mitään tietoa, eikä heidän oikeaa lukumääräänsä tiedetä, mutta hyvin todennäköisesti heitä on ollut enemmän kuin kolme, Eero Junkkaala sanoo.

Hän pitää myös epätodennäköisenä, että varakkaat miehet olisivat liikkuneet vain keskenään tuntemattomissa erämaissa mukanaan arvotavaraa. Heillä oli luultavasti mukanaan palvelusväkeä ja jonkinlaisia henkivartijoita, mutta tässäkin kohdassa evankeliumi kertoo vain sen, mikä on sanoman kannalta tarpeellista.

 

Pitkäkorvainen ystävä kulisseista

Ensimmäisen joulun tapahtumista kertovissa legendoissa esiintyy melkein aina muuan olento, jota evankeliumit eivät mainitse.

Mutta montako joulukertomuksen kuvitusta tai jouluseimiasetelmaa on ikänään laadittu ilman aasia?

Aasi on Jeesuksen vanhempien matkatoveri, ja useimmiten se myös pääsee seimen äärelle ihmettelemään äsken syntynyttä.

Aasi on adventtiajan alkamisen tunnuseläin, koska ensimmäiseen adventtisunnuntaihin liittyy sama evankeliumin kohta kuin palmusunnuntaihin. Profeettojen ennustusta noudattaen Jeesus ratsasti Jerusalemiin nuorella aasilla, jonka selässä ei kukaan ollut istunut ennen häntä.

– Joitakuita voi ihmetyttää se Raamatun kohta, jossa Jeesus käskee opetuslapsensa noutamaan aasinvarsan lainaksi noin vain, sen enempää selittämättä. Itsekin ihmettelin ennen, miksi aasin omistaja noin helposti suostuu antamaan sen, mutta asuttuani aikani Afrikassa opin ymmärtämään sen kohdan paremmin. Sikäläiselle aasinkasvattajalle olisi nimittäin suuri kunnia, jos joku haluaisi lainata hänen aasiaan, Eero Junkkaala nauraa.

Aasi pysyttelee kuitenkin sitkeästi mukana myös joulukertomuksessa, vaikka Raamatussa ei koko tapahtumasarjan yhteydessä mainita yhtäkään aasia.

– Aasin mukanaolo on melko lailla itsestään selvää, koska niitä oli niin paljon joka paikassa, Eero Junkkaala selittää.

Aasi oli Jeesuksen synnyinseuduilla kuormajuhta, joka kantoi matkoilla ihmisten tavaroita; eräänlainen vähävaraisten pikkuauto. Hevoset ja kamelit kuuluivat vain omistavalle luokalle ja äveriäille muukalaisille.

– Nasaretista Betlehemiin on vähän yli kilometrin matka, joten on vaikea uskoa, että raskaana oleva Maria olisi kyennyt kävelemään sen. Eikä juuri muuta kulkuneuvoa ole kuviteltavissa kuin aasi, Junkkaala toteaa.

Pitkäkorvainen harmaa ystävä, legendojen mukaan selästään ristillä merkitty, on siis lunastanut paikkansa myös seimen äärellä.