Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilan tämän vuoden näyttelyt ovat lukkoon lyödyt huhtikuuta ja joulukuuta lukuun ottamatta.
– Kiinnostuneet voivat vielä tiedustella paikkoja näille kuukausille. Joulukuuksi toivotaan mielellään jouluaikaan sopivaa näyttelyä, Pälkäneen kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä sanoo.
Muille kuukausille katsottavaa ja koettavaa sitten riittääkin. Tammikuun aloittaa kesäpälkäneläisen Tero-Pekka Lehtosen valokuvakuvakimara. Näyttelyssäni on esillä 36 valokuvaa Tuusulanjärven rannoilta, rantapuistostamme ja kuvia Järvenpäästä.
Maaliskuussa liikutaan varsin toisenlaisissa vesissä, kun Kolarista kotoisin oleva, sittemmin pälkäneläistynyt Kauko Pudas asettelee esille laajan kynäkokoelmansa. Kaksi vuotta sitten pohjoisen poika asetteli samaisen näyttelytilan seinille tunturiaiheisia, kynillä ja vanhoilla pullonkorkeilla tuunattuja kollaasitöitä.
Hulvatonta naivismia
Toukokuussa Arkin näyttelytilan valtaavat kuvataide- ja käsityökoulu Emilin oppilaat. Käsityökoulun vuoden teema on Löytöretkeily, joten suuri osa näyttelyyn tulevista töistä tulee liittymään kyseiseen teemaan.
– Syyskauden aikana olemme piirtäneet ja maalanneet aarrekarttoja, joiden yksityiskohtia on tutkittu muun muassa sarjakuvan, raapekartonkipiirustuksen ja grafiikan keinoin. Näyttelyyn tulee myös taideteoksiaan piirtäviä robottiötököitä, joiden tekemisessä on harjoiteltu myös elektroniikkaa, käsityötaiteen opettaja Kirsi Tahkola kertoo.
Kesäkuussa Arkissa komeilee jo edesmenneen, Laitikkalassa asuneen Esko Huhdanpään taidetta. Näyttelyn maalaukset edustavat useampaa tyylisuuntaa, kuten ekspressionismia ja omaperäistä naivismia. Huhdanpään töitä on yhä esillä monissa kokoelmissa välillä Moskova–Vammala–New York. Serigrafian saralla hän oli Suomessa uranuurtaja.
Huhdanpää aloitti vuonna 1947 opiskelut KVL:n opistossa teknisellä piirustuksella, mutta opiskeli sen jälkeen myös maalausta ja kuvanveistoa. Hän oli juuri sairastanut tuberkuloosin ja selvinnyt, tosinkin kovien hoitomenetelmien invalidisoimana.
– Maalaaminen oli isälle henkireikä tuossa kovassa tilanteessa. Toki hän pyrki myös elättämään itsensä, sillä 1950-luvun Suomessa ei vielä ollut valtion taloudellista turvaverkkoa sairaille, joten toimeen oli tultava omillaan, Huhdanpään tytär Lumia Huhdanpää-Jais kertoo.
Huhdanpäällä oli monia ammatteja aina kirvesmiehestä kuvaamataidon opettajaan, mutta taiteilijan ura ja näyttelytoiminta kulkivat koko ajan rinnalla.
– Tänä vuonna isän kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, joten Arkin näyttely on tietyllä tapaa juhlanäyttely, Huhdanpää-Jais toteaa.
