– Se oli viimeinen leipälenkkini. Aika uskomattomalta tuntuu, en oikein tiedä, mitä ajatella, leipomoyrittäjä Eero Sievola huokaa laskeutuessaan pakettiautonsa ohjaamosta kello kymmenen aikaan joulukuun 29. päivän aamuna.
Autossa ei lue enää Luopioisten Kotileipä Ky. Uudenvuoden edellä ruisleivät, Kukkian rievät, sämpylät ja muut tutut tuotteet on jaettu vielä kerran kauppoihin.
– Ei leivälle loppua tule, jos vain leipomolle löytyy jatkaja. Sen puolesta kaikki on vielä auki. Mutta meidän osaltamme tämä oli tässä, Sievola sanoo.
Päätös hyvin tuottavan leipomoyrityksen lopettamisesta on ollut hänelle ja Liisa-vaimolle huojentava, vaikka omasta työstä ja 45 vuotta kestäneestä leipurin urasta luopuminen ei helpolta tuntunutkaan.
– Työ kävi liian raskaaksi. Minulla on sydänvaivoja enkä jaksa enää tehdä jatkuvaa yötyötä, Sievola kuittaa lyhyesti.
Silloin aikanaan 45 vuotta sitten hän aloitti leipurin työt aivan liki kotikulmiaan, Holjassa sijaitsevassa Mikko Helmisen omistamassa Luopioisten leipomossa.
Sen toiminta lopetettiin parin vuoden päästä, ja Sievola siirtyi töihin Tampereelle, missä hän ehti olla kahdessa paikassa leipurina ennen kuin perusti kaverinsa kanssa leipomon Sahalahdelle vuonna 1987. Viiden vuoden päästä hän siirtyi takaisin Luopioisiin.
– Leipominen on minun hommani. Olen tehnyt sitä työtä aina. Ja sen olen myös huomannut, että parasta on yrittää ihan yksin. Silloin tulee vähiten ongelmia ja saa suunnitella oman mielensä mukaan, hän pohtii.
Leipää 250 kilometrille
Viimeisenä aamuna Eero Sievola on kiertänyt tavallisen noin 250 kilometrin pituisen autolenkkinsä Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla Lammilta Pirkkalaan asti; matkan varrella hän on kantanut aamuyöllä pakkaamiaan leipälaatikoita Tampereen suuriin marketteihin, Pohjan ja Rautajärven kyläpuoteihin ja kaikenkokoisiin kauppoihin siltä väliltä.
Luopioisten Kotileivällä on vankka jalansija koko ympäristössä. Markkinat on luotu pitkän ajan kuluessa, sillä vaikka leipomon tuotteita ja erityisesti ruisleipää kiitetään usein maakunnan tai koko Suomenkin parhaimmaksi, pienen kotileipomon ei ole helppo saada tuotteitaan isojen kauppojen valikoimiin.
– Isoihin kauppoihin mennään hinnalla sisään, niihin on paljon muitakin tulijoita ja kilpailevia tuotteita. Meillä markkinat ovat syntyneet vähitellen 1990-luvun alusta saakka. Vuonna 1992 perustettiin Luopioisten Kotileipä, siitä asti on menty samalla nimellä; ensin lähikauppoihin, sitten aina laajemmalle alueelle. Samalla tuotevalikoimamme on vakiintunut sen mukaiseksi, mitä eniten halutaan, Sievola kertoo.
Luopioisten Kotileivästä on aina saanut tilaamalla tuotteita, joita ei viedä kauppoihin, kuten erilaisia pullia, kakkuja ja muuta kahvileipää. Mämmi lienee ainoa leipomotuote, jota Sievolat eivät ole omassa yrityksessään koskaan valmistaneet. Jokapäiväiseen myyntiin ei ole kuitenkaan ollut aikaa leipoa kaikkea mahdollista, koska on täysi työ saada ostajille kysytyimmät tuotteet.
– Kahdessa uunissa valmistuu esimerkiksi noin 130 ruisleipää 45 minuutissa. Enempää emme olisi pystyneet tällä kalustolla tuottamaan, Sievola sanoo.
Omaa myymälää Sievoloilla ei ole koskaan ollut. Sille ei ole ollut tarvetta eikä aikaakaan.
– Luopioisissa oli kaksi hyvää kauppaa, jotka myivät tuotteitamme alusta asti. Oma myymälä olisi vaatinut paljon uusia investointeja ja työntekijöitä, Sievola perustelee.
Leivänjuuren salaisuudet
Kun tieto leipomon lopettamisesta levisi, ihmisille tuli hätä siitä, että ruisleivän resepti saadaan pysymään
tallessa. Eero Sievolaa naurattaa ajatus reseptistä, sillä eihän perinteiseen suomalaiseen hapanleipään tule muuta kuin ruisjauhoja, vettä, suolaa ja vähän hiivaa, jota ei ole pakko käyttää ollenkaan.
Mutta kotileivän jäljittelemättömän maun luomiseen tarvitaan paljon muuta, sellaista, mikä pysyy vain leipurin omissa näpeissä.
– Ruisleivän olen tehnyt aina itse, eikä meidän oma väkikään osaa sitä minun tavallani. Se pitää ensiksikin tehdä oikeanlaiseen taikinanjuureen, siihen laitetaan oikeassa suhteessa vanhempaa ja nuorempaa juurta. Ja maku tulee myös paistamisesta: ruisleipää ei pidä pitää uunissa liian lyhyttä aikaa mutta ei niin pitkäänkään että tulee liian paksu reuna niin kuin jälkiuunileivässä. Mutta ei siitä kaikesta mitään reseptiä saa, se pitää vain oppia, Sievola selittää.
Ensimmäisen oman juuren hän loi 28 vuotta sitten. Siitä saakka kaikilla hänen leipomillaan hapanleivillä on ollut yhteinen juuri.
Toisenlaiseen vapauteen
Yritystoiminnan lopettelu ja mahdollinen myyminen, jos uusi yrittäjä löytyy, työllistää Sievoloita vielä lähikuukaudet. Keväällä tai kesällä on tarkoitus aloittaa uuden kesämökkipaikan raivaaminen ja rakennuspuuhat.
– Löysin rantatontin ihan lapsuudenkotini vierestä. Jatkan rakennustöitä, niitä on tullut tässä tehtyä, kun leipomo tehtiin alun perin oman talon autotalliin ja tiloja on vuosien mittaan laajennettu ja rakennettu uutta, Eero Sievola kertoo.
Mutta mökkiä saa rakentaa päivisin ja nukkua yöt. Se on Eero Sievolalle uutta, sitä pitää opetella. Sitä paitsi nyt voi rytmittää työt niin, että vihdoin ehtii harrastaa jotain; ainakin palata takaisin itse perustettuun karaoke-kerhoon, jota muut ovat saaneet pyörittää, kun Sievolan tunnit eivät siihen riittäneet.
Vanha työaika alkoi illalla puoli yhdeltätoista. Viiden aikaan aamulla hän pääsi aloittamaan tuotteiden kuljetukset. Päivällä täytyi yrittää nukkua muutama tunti. Vaimon kanssa oltiin eri aikoina valveilla ja nukkumassa. Kun yrityksessä ei viime aikoina ollut muita työntekijöitä, kaikesta piti vastata kahdestaan.
– Rankkaa työtä se on ollut, mutta olen aina tykännyt leipoa. Se on ollut minun tehtäväni. Ja parasta on ollut vapaus – mahdollisuus päättää omasta työstä. Sitä en olisi vaihtanut mihinkään, Eero Sievola sanoo.
