Tunnistatko tuttavapiiristäsi sen tyypin, joka kertoisi periaatteessa ihan hauskoja juttuja, jollei hohottaisi itse niille niin valtavasti? Entä tuijotteletko ravintoloissa tai kahvilassa vieraisiin pöytiin vain bongataksesi tällaisia näennäishauskoja hahmoja? Pohditko lentäkentällä, miksei edessäsi seisova mies ostanut perheelleen lainakaan tuliaisia? Entä tunnistatko elämäänsä kyllästyneen ihmistyypin, joka palveluammatissa jakaa mustaa elämänasennettaan tahtomattaan myös asiakkaille?
Pälkäneläinen Pyry Vaismaa tunnustautuu mainitunkaltaiseksi tarkkailijapersoonaksi. Hän kertoo herkästi huomaavansa, jos esimerkiksi tietyn ammattiryhmän edustajilla on samankaltaisia käyttäytymispiirteitä.
– Esimerkiksi teknisten välineiden myyjät toteavat usein tuotteista, että ”tästä juniorit ovat kovasti tykänneet”. Heillä on itsellään myös jokainen hieman arvokkaampi tuote, jonka asiakas on aikeissa itselleen hankkia. He ovat kovia paukuttelemaan tuotepaketteja, ja kassalla ollessaan he jostakin syystä napsuttelevat kyniä. Liekö senkin eleen sitten tarkoitus lisätä heidän uskottavuuttaan, pian 15 vuotta täyttävä Pyry Vaismaa pohtii.
Väsähtänyt taksikuski ja muita tyyppejä
Vaikka tarkkaileminen tulee Vaismaalta luonnostaan, täysin huvikseen hän ei havaintoja tee. Osa havainnoista päätyy nimittäin hänen paksuun luonnosvihkoonsa, johon on kertynyt vuosien varrella jo satoja sketsiaihioita.
Jotkut ylös kirjatuista ideoista ovat varsin viitteenomaisia, kuten ”Njääh-kaveri on taksikuskina”.
Taitavissa käsissä ideasta jalostuu kuitenkin pari-kolmeminuuttinen sketsi. Melankolisesta, kaikkeen haluttomalla”njääh”-äänteellä vastaavasta tyypistä syntyi tarina, jossa väsähtänyt taksikuski ottaa kyytiinsä asiakkaan, mutta nukahtaa rattiin jo ennen auton käynnistämistä. Hän ei kuitenkaan unohda pyytää asiakkaalta palkkaa palveluistaan.
Agentti-sketsistä Pyry Vaismaa on kirjoittanut vihkoonsa näin: ”Agentit: Voit syyttää tästä häntä, jonka nimeä emme sano ääneen. Se nimittäin on tosi vaikea lausua”.
Videoitu sketsi alkaa mahtipontiseen agenttielokuvatyyliin, kun kaksi agenttia hiipii aseet kädessä kohti vihollisia. Tyylilaji muuttuu kuitenkin toiseksi, kun toinen agenteista alkaa varsin arkipäiväiseen sävyyn kysellä, miksi ihmeessä syyllisen nimeä ei saa lausua. Megalomaanisuutta kurkotteleva tunnelma lässähtää, kun käy ilmi, että nimi on liian hankala ääneen sanottavaksi.
Riemukkuutta ja ajatuksen syvyyttä
Niin uuvahtanut njääh-mies kuin agentitkin nähdään keväällä TV2:n Galaxi-ohjelmassa. Sketsejä pääsee myös seuraamaan Youtuben kautta, jonne niitä on tipahdellut jo parin viikon ajan.
Pälkäneläisten Pyry ja Petja Vaismaan sekä pirkkalalaisen Daniel Lahdensuon Törmäyskurssi-sketsiohjelmaa esitettiin televisiossa ensi kerran toissa vuoden syksyllä.
Siitä vuotta aikaisemmin pojat olivat lähettäneet YLE:lle levyllisen itse kuvaamiaan, näyttelemiään ja kirjoittamiaan sketsejä.
– Teen tosissani kaiken, mitä pidän tärkeänä. Pyry Vaismaa sanoo. – Vaikka tietenkään en voinut tietää, millaisen vastaanoton videomme saisivat.
Kahdessa päivässä tuli vastaus, jossa kehuttiin sketsejä ja ilmoitettiin, että YLE olisi niistä kiinnostunut. Mukana oli myös pieni onnenkantamoinen, sillä Galaksi-ohjelman tekijät olivat vastikään haaveilleet, että ohjelmaan pitäisi saada mukaan sketsejä.
Pyry Vaismaa ja Daniel Lahdensuo näyttelevät sketseissä päärooleja. 10-vuotias Petja Vaismaa sen sijaan näyttelee osassa sketsejä, ja toimii loppuajan tuotantoavustajana, tai veljensä sanoin ”joka paikan hääräilijänä”.
Petja Vaismaa kertoo pitävänsä komiikasta, jossa on joku käänne.
– Pitää olla joku yllättävä juttu, jossa alkuperäinen asia menee ihan päälaelleen, Petja Vaismaa kuvailee.
Isoveli on samaa mieltä. Hän sanoo pitävänsä eniten tarinallisesta draamasta, vaikka arvostaa toki myös hyvin kirjoitettuja hahmoja.
– Mitkään yksioikoiset alapääjutut eivät ole minua koskaan kiinnostaneet, hän toteaa. – Ihailen esimerkiksi suuresti Woody Allenia, joka on samaan aikaan hyvä ajattelija ja ratkiriemukas koomikko. Yhtenä hetkenä hän kertoo klubeilla huvittavia perusvitsejä, ja toisena muuttuu vakavasti otettavaksi tarinankertojaksi.
Monissa Vaismaan sketseissä pelataan kielellä, esimerkiksi sanonnat tai vertauskuvalliset ilmaisut ymmärretään kirjaimellisesti. ”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla” -sketsissä potilas tulee lääkärin vastaanotolle omena kourassa. Kun hän pamauttaa hedelmän pöydälle, nousee lääkäri tuolistaan ja katoaa huoneesta.
Vaikka Vaismaan sketsien päämääränä on saada yleisö nauramaan, tunnistaa hän itsessään myös vakavamman puolen. Kantaaottavampaa, asteen ”vakavampaa” huumoria edustaa esimerkiksi Törmäyskurssiinkin päätynyt sketsi, jossa joulupukki ei ilmastonmuutoksen ja taloudentaantuman vuoksi pääse jouluaattona lahjojen jakoon.
Kuolemallekin voi nauraa
Pyry Vaismaa ei keksi aihetta, jolle ei hänen mielestään voisi nauraa. Vaikka hän tykkää enemmän lempeämmästä huumorista, tunnustautuu hän myös mustan huumorin ystäväksi.
– Kaikille, ja kaikelle voi nauraa, kuolemalle, vanhempien erolle ja ylipäänsä inhimillisille heikkouksille. Mutta on tärkeää löytää jokaiseen aiheeseen omaperäinen tulokulma. Naureskelu vain naureskelun vuoksi ei ole hauskaa.
Vaismaa keksii nopeasti ideoita sketseihinsä. Hän heittää ilmoille idean, jossa mies suunnittelee elämänmuutosta, joka vihdoin tekisi hänet onnelliseksi. Seuraavassa hetkessä auto ajaa miehen päälle. Elämä muuttaa suuntaa, mutta ei miehen toivomalla tavalla.
– Galaksiin näin rankka-aiheinen sketsi ei kuitenkaan koskaan päätyisi, Pyry Vaismaa naurahtaa.
Vaismaa ei tahdo aikuisena näyttelijäksi, vaikka onkin Törmäyskurssin lisäksi näytellyt jo vuosia Pälkäneen teatterissa. Sen sijaan elokuvaohjaajan tai käsikirjoittajan ammatti vetää puoleensa.
– Olen kova suunnittelemaan tulevaisuuttani.Varmaan tämän ikäiseksi vähän turhankin kova, hän hymähtää.
Entistä huolitellumpi kakkoskausi
Pysy Vaismaa uskoo halun esillä olemiseen olevan hänellä geeneissä. Hän ei ole juuri koskaan jännittänyt yleisön tai kameran edessä olemista.
– En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että esillä oleminen olisi jotenkin erityisen hieno juttu, tai että se olisi jonkunlainen tie tähteyteen. Se on aina vain tuntunut luonnolliselta. Miksi en tekisi jotakin sellaista, joka on melko helppoa ja josta nautin?
Jos pitää valita, hän olisi mieluummin liveyleisön kuin kameran edessä.
– Kamera on niin tekninen. Se tuo sellaisen pienen stressaavan puuskutuksen tunteen selkään, mikä voi pahimmillaan näkyä negatiivisesti näyttelijäntyössä. Liveyleisön ja näyttelijän välinen suhde on sen sijaan intensiivisempi. Tuntuu, että siinä voi antaa yleisölle kaikkensa, että meillä on kivaa yhdessä, hän kuvailee.
Törmäyskurssin ykköskauden sketsejä Vaismaa on katsellut kriittisellä silmällä.
– Jossain kohdin olen miettinyt, että tuossa äänensävy olisi voinut olla erilainen, ja tuossa olisin voinut kuulostaa vähän vähemmän hätäiseltä.
Pyry ja Petja Vaismaa iloitsevat Törmäyskurssin kakkoskauden muutoksista, jotka tekevät sketseistä entistä huolitellumpia. Siinä kun ykköskaudella poikien näyttelemistä seurasi vain tuottaja, oli mukana kakkoskaudella ohjaaja, puvustaja ja järjestäjä. Kuvakulmatkin ovat monipuolisia, kun sketsejä ei kuvattu vain yhdellä otoksella
