Onko maalaisjärki lopullisesti hävinnyt?

Luontoäiti ja hänen lakinsa on ylin – hän määrää, miten ihmisten ja eläinten pitäisi toimia. Kotieläimet ja ihmiset ovat aika lähellä toinen toistaan: syövät ja ruoansulatuksen jälkeen poistavat jäännökset. Kotieläimien kanssa ei ole ongelmia, mutta ihmisillä on jäännösten kanssa vaikeuksia.

Kaupungistuminen on tapahtunut ihmiskunnassa jopa tuhansia vuosia sitten, sitä ei ole mahdollista kääntää taaksepäin. Kaupunki-ihmisillä ja maaseuduilla asuvilla on samat tarpeet: vessa tai huussi on pakko olla, ja tietysti katto pään päällä. Ei muuten pärjää. Historian huippuvaltion, Rooman valtakunnan aikoina oli kaikki hienosti kehitetty, keksitty ja kaikki toimi järjen mukaan.

Keskiaikana Euroopassa herätti kauhua rutto, ja oli muitakin tauteja. Syynä oli pääasiassa unohdetut saniteettilaiteet ja -säännöt. Muutos tuli, kun Euroopassa ihmiset kokoontuivat suurkaupunkeihin. Erittäin nopeasti kehittyneessä Lontoossa tapahtui 1800-luvulla ympäristökatastrofi, kun aikaisemmin maaseuduilla asuneet ihmiset käyttäytyivät niin kuin kylissä oli tapana: tarpeet tehtiin mihin vaan ja luonto hoiti hommat ja ongelmia ei ollut, mutta nyt oli tilanne täysin toinen. Kaupunginhallituksen ja jopa parlamentin oli pakko keksiä jotain, koska Thames ja kaupunki haisivat kauheasti ja vatsatauteihin kuoli ihmisiä kun kärpäsiä. Insinööritaiton huippukeksintö, Lontoon pääviemäri, vei viemäreistä tulleet jätteet ja likavedet kaupungista kauemmas lähelle merta.

1800-luvulla keksittiin Water Closet eli WC. Periaatteessa se oli ihmiskunnalle kuitenkin umpikuja. Nykyaikana tuosta on tullut järjetön tapa hoitaa jäännösten käsittelyä. Ihminen virtsaa tai ulostaa hyvin puhdistetun juomaveden, johtaa sen sähköpumpulla kenties mihin ja yrittää puhdistaa sen. Juomavettä sieltä ei tule. Poikkeus on avaruusasema, jossa kaikki käsitellään huolellisesti ja otetaan hyötökäyttöön. Vaikka on keksitty ratkaisuksi huuhdella pienemmät tarpeet pienemmällä veden määrällä, ei sillä ratkaisulla ole suurta merkitystä.

Jopa Raamatussa opetetaan, miten pitäisi käsitellä ulosteita. Kun Mooses johti israelilaisia Egyptin orjuudesta Luvattuun Maahan, hän opetti, että jos tehdään tarpeita, pitäisi mennä kauemmas leiristä, kaivaa monttu ja peittää se myöhemmin hiekalla. Myös Rooman sotilailla oli sitä varten aina pikkulapio mukana.

Kuivakäymälät ovat kuitenkin nykyaikana Suomessa käytössä vain mökeillä. Hyviä poikkeuksia silti on. Ekoletin tuotannossa on omakotitalojen kuivakäymälät, joita on aika helppo käsitellä, koska säiliö on jopa lähes yksi kuutiometri. Maailmalla on ekokyliä, joissa miesten käymälässä pissataan pahnapaaluihin ja niitä viedään käytettynä taas pelloille.

Ihmiset, jotka ovat käyneet Dubaissa, ovat nähneet Burj Khalifan, maailman korkeimman pilvenpiirtäjän. Talon korkeus on 828 metriä. Rakennuksessa on 163 käytössä olevaa kerrosta sekä torni. Joka hetki talossa on vähintään 35 000 ihmistä. Ja ihme kyllä, siitä ei ole yhteyttä kaupunkiviemäriin. Insinöörit laskivat, että ihmiseltä tulee päivässä keskimäärin 200 grammaa ulosteita ja yhteensä se tekisi seitsemän tonnia. Lisäksi harmaavettä ja virtsaa yhteensä kahdeksan tonnia. Se 15 tonnia (eli kaksi autolastillista päivässä) kuljetetaan puhdistamolle, joka toimii aika hyvin.

Minua hämmästyttää kaksi Pälkänettä koskevaa projektia: Tavase ja kunnan viemäri. Molemmat ovat järjen vastaisia. En tiedä, kenelle olisi niistä hyötyä – paitsi rakennusfirmoille ja verohallinnolle.

Tavasen idea on aika lapsellinen. Järvestä vesi pumpataan harjuun (Syrjäharjuun esimerkiksi) ja sen pitäisi imeytyä soran läpi pohjaveteen. Jos minulle joku ylioppilas antaisi sellaisen suunnitelman tarkistettavaksi, minä pyytäisin häntä ystävällisesti keksimaan jotain järkevämpää. Nyt sitä yritetään tosimielellä toteuttaa. Onneksi Pälkäneen kunnassa valtuustoa ei saatu mukaan.

Toinen toivoton tyhmä ajatus on saada kaikilta syrjämökeiltä ja mummoloista kaikki jätevedet sähköpumpuilla jopa kymmeniä kilometrejä kauemmas johonkin yhteen pisteeseen puhdistettavaksi, vaikka jätteiden määrä olisi taloudella vuodessa kaksi ämpäriä. Vain Neuvostoliitossa keksittiin ja toteutettiin sellaisia projekteja, valitettavasti lähes kaikki epäonnistuivat.

En ole niin hyvä neuvonantaja, että minua viranomaiset edes kuuntelisivat, mutta yksikertainen ratkaisu olisi puhdistaa puhtaiden Suomen järvien vettä juomavedeksi (jopa meren vettä ja aika likaisten jokien vettä puhdistetaan) ja antaa olla maaseuduilla jokaisella maatilalla ja omakotitalolla sekä mökeillä oma pienpuhdistamo – ratkaisuja on kymmeniä – tai jopa kuivakäymälä ja kompostikasa.

Raimo Saar
Pälkäne
vesirakennusinsinööri
toiminut neuvonantajana Virossa Pärnun kaupungin juomaveden ja merenveden puhdistuskysymyksissä