FC KaVo:n pelit futsalin kolmosdivisioonassa ovat sujuneet tällä kaudella entiseen malliin. Maaliverkko heiluu ahkerasti kentän molemmissa päissä.
– Pelit muistuttavat 40 minuutin maalintekokilpailuja, joissa yleensä Kavo on lopussa kuitenkin parempi, joukkueen tiedotusvastaava Jukka Heinonen vahvistaa.
Tehtyjen ja päästettyjen maalien lukemat, 79–63, puhuvat saman näkemyksen puolesta: KaVo on osunut vastustajan verkkoon sarjan joukkueista useimmin, mutta vastaavasti myös päästänyt maaleja toiseksi eniten. Jopa sarjajumbo NePa on päästänyt vähemmän maaleja kuin KaVo, joka on paukuttanut yhdeksään peliin liki kolmekymmentä maalia enemmän kuin mikään muu joukkue.
Tyypillisesti kangasalaiset ovat pelien aluissa vastustajaansa askeleen tai pari jäljessä, ja omissa soi usein jo ensimmäisessä tai toisessa vaihdossa. Toisen erän aikana joukkueen liike, kunto ja taito ovat kuitenkin kääntäneet pelit usein KaVo:n hyväksi.
Sarjan pistepörssin kärkinimet Jan Kulokorpi, Jussi Kotilahti, Sami Mäenpää, Jussi Kuusisto ja Ilveksessä sekä TPV:ssä pelannut tämän kauden täsmävahvistus Matti Jokinen takaavat illasta toiseen kunnon maali-ilottelut.
Tammikuinen kärkipeli Comebackia vastaan Pitkäjärvellä oli malliesimerkki KaVo:n viihdyttävistä peleistä. Edellisessä keskinäisessä ottelussa KaVo:a kurmuuttanut Comeback oli terävästi liikkeellä, ja ensimmäinen erä päättyi 3–3-lukemiin. Toisessa erässä kotijoukkue lisäsi kaasua ja paineli 9–4-voittoon.
Ihan peruspeli ei kuitenkaan kangasalalaisittain ollut kyseessä.
– Se kotipeliesitys oli ehkä kauden parasta peliä joukkueelta. Syöttökuviot ja maalit olivat parhaimmillaan urheiluruututasoa, Heinonen hykertelee.
Vaikka yleisö ja nimensä pistetilastoihin kirjaavat pelaajat eittämättä pitävät KaVo:n hyökkäävästä pelityylistä, jättää se joukkueen maalivahdin Joonas Niemen välillä epäkiitolliseen asemaan.
– Yleisesti ottaen alusta loppuun jatkuva ”maximal attack” -taktiikka ei ole maalivahdille mikään helppo paikka pelata, Heinonen myöntää.
Ilman Niemeä KaVo:n päästettyjen maalien määrä olisi tuntuvasti nykyistä suurempi. Toisaalta Niemikin on omalta osaltaan osallistunut aktiivisesti hyökkäyspeliin; SM-tason koripallotausta antaa eväät heittää palloa vastustajan maalille sellaisella voimalla, että myös syöttöpisteitä tulee mukavasti.
Hiljattainen tyylikäs voitto Comebackista oli tärkeä kärkikahinoissa pysymistä tavoittelevalle KaVo:lle. Joukkue johtaa sarjaa, mutta neljä kärkijoukkuetta on kahden pisteen sisällä toisistaan. Jukka Heinosen mukaan jo ennen kauden alkua oli tiedossa, että muutama joukkue on tänä vuonna aiempaa kovempi.
Kolmosen voittajalle on luvassa avaimet Kakkoseen kaudelle 2016–17, ja kaksi viimeistä putoaa nelosdivisioonaan. Viime kaudella KaVo sijoittui ennakkoarvioiden mukaisesti toiseksi; nousu sarjaporrasta ylemmäs olisi vaatinut intoa nykyistä pidempien vieraspelireissujen tekemiseen.
Kangasalalaisveri vetää Ykköseen
Maantieteelliseltä sijainniltaan niukasti tamperelainen mutta vahvasti kangasalalaisista ja kangasalalaislähtöisistä pelureista rakentunut Vehmaisten Urheilijat janoaa tämän kauden jälkeen takaisin Ykköseen – ajatus, joka tuntuu kangasalalaisesta Otso Lepomäestä jokseenkin kummalliselta muistaen pelaajien ajatukset joukkueen perustamisen aikoihin.
– Täytyy rehellisesti sanoa, että tuollainen olisi ollut silloin aika järjetön ajatus. Ei käynyt mielessäkään, hän tuumaa.
Lepomäen mukaan joukkuetta kaveriporukalla perustettaessa kyllä haluttiin kilpamielellä lähteä kiipeämään ylöspäin viitosdivisioonasta, mutta kykyjen arveltiin loppuvan viimeistään nelosdivisioonan kohdalla. Näin ei ole käynyt, vaan kyvyt ovat jo pari vuotta olleet suunnilleen ykkösdivisioonatasoa – viime kauden päätteeksi VehU jäi ykkösdivisioonapaikan uusimisesta yhden pisteen päähän.
– Sarjapaikan uusiminen oli tietty nousijajoukkueen ensisijainen tavoite, ja päällimmäisenä kauden jälkeen oli pettymys tavoitteen oltua niin lähellä. Syksyllä kauden lähestyessä huomasimme, että vain vähäisten muutosten jälkeen joukkue on taas iskukykyinen ja innostus tähän kauteen löytyi.
Innostus ja taito ovat näkyneet kentällä syksyn jälkeenkin. VehU johtaa lohkoaan Kakkosessa neljän pisteen erolla seuraaviin, mutta Lepomäki toppuuttelee nousua liputtavia faneja.
– Vaikka hienosti onkin mennyt, niin pitää muistaa, että paljon on ollut niin sanottuja maalin pelejä, jotka voivat aina kääntyä toisinkin päin. Ilman muuta kurottaminen takaisin Ykköseen on tavoitteena, mutta vaikeaa se on.
Sarjajärjestelmä on varsin armoton. Kuudesta lohkosta voittajat etenevät kahden osaottelun nousukarsintaan, ja jokaisen otteluparin voittaja yhteismaalimäärän perusteella nousee Ykköseen. Voi siis käydä niinkin, että joukkue etenee karsintaan häviämättä kaudella yhtään ottelua ja yksi tappio jommassakummassa karsintapelissä – vierasmaalisäännön avustuksella – torpedoi nousuhaaveet.
Pelaajaringin pieneen kokoon VehU:n nousu ei ainakaan kariudu; imua on ollut sen verran, että viitosdivisioonaan on perustettu jo kakkosjoukkuekin.
– Näin pystytään tarjoamaan harrastusmahdollisuus kaikille halukkaille. Se helpottaa pelaajia myös muuttuvissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi perheellisten on helpompi lähteä kakkosjoukkueen peleihin – joita ei pelata Ylöjärveä kauempana – kuin ykkösjoukkueen peleihin Kemiin tai Joensuuhun.
VehU pelaa kotipelinsä tällä kaudella aikataulullisista syistä Ylöjärven liikuntakeskuksessa pääsääntöisesti lauantaisin kello 16.
