Vihapuheen päämäärä

Arabimaissa saadaan joka asiasta aikaan torikokous. Sama tapa on rantautunut nopeasti Suomeenkin.

Vaikka eletään kylmintä ja kolkointa talviaikaa, viikonloput ovat yhtä karnevaalia etenkin kaupunkien turuilla ja toreilla.

Kaljupäiset miehet kulkevat tuimina turvaamassa naisrauhaa. Naiset riekkuvat ympärillä pellen puvuissa tai keppihevoset kädessään. Toisiaan seuraavat mielenosoitukset keräävät vähintään vastaavankokoisen vastamielenosoituksen. Mellakkapukuiset poliisit yrittävät pitää porukat erossa toisistaan.

Pakolaistilanteen poikima kahtiajako taukosi vain hetkeksi, kun suomalaisille muistutettiin, että hiljainen enemmistö on sittenkin tolkun ihmisiä. Sitten ryhdyttiin inttämään siitä, missä mielenosoituksessa tolkun ihmiset ovat.

 

Euroopan on sekoittanut Syyrian ja Irakin alueen kaaos, jota terrorijärjestö Isis tehokkaasti kärjistänyt. Vastenmielinen väkivalta on aiheuttanut laajaa pakokauhua ja ajanut miljoonia ihmisiä pakoon.

Aiemmin samalla alueella kauhua ovat kylväneet monet muut äärijärjestöt. Niitä on turhaan yritetty tukahduttaa suurvaltojen yhteistyöllä. Lopputulos muistuttaa vanhaa satua: kun lohikäärmeeltä katkaisee kaulan, tilalle versoo kolme uutta.

Kaaos on jatkunut liian pitkään, eikä näköpiirissä ei ole parempaa. Niinpä ihmisarvoisen elämän toivossa liikkeelle lähtevät nekin, joilla ei suoranaista hätää.

Valtaosa pakolaisista pysähtyy lähimaihin. Kun niiden pakolaisleirit ja sekasortoiset kaupungit eivät tunnu tarjoavan sen parempaa, osa jatkaa kohti Eurooppaa.

Viime vuonna vanhalle mantereelle päätyi toista miljoonaa pakolaista. Tänä talvena tahti on kiihtynyt entisestään.

 

Euroopasta on poistettu työvoiman ja tavaroiden liikkumista kahlitsevat rajat. EU:n rajavaltiosta muun muassa Kreikka on itsekin kaaoksessa. Se ei ole onnistunut rajavalvonnassaan eikä vastaanottamaan tulijoita hallitusti. Tehtävä ei kovin helppo, kun rannoille ajelehtii hukkumaisillaan olevien, ihmisillä ylikuormattujen kumiveneiden laivasto.

Pakolaisveneiden lähettäjiä ei ole vaikea tavoittaa, jos ongelma olisi sillä ratkaistu. Helsingin Sanomien toimittaja käytti heidän paljastamisessaan yksinkertaista menetelmää: hän etsi Turkin kartalta rannan, josta on lyhin matka Välimeren yli. Sitten lehti kävi jututtamassa pakolaisia sekä heiltä satoja euroja hengenvaarallisesta kumivenemerimatkasta periviä matkanjärjestäjiä. Pääjehu halusi nimensä ja kuvansa lehteen. Hän tietää, että jos Turkki ottaa hänet kiinni, edessä on palautus takaisin Syyriaan. Hän olisi parin päivän päästä taas pyörittämässä tuottoisaa pakolaisbisnestään.

 

Vaaraa ja vainoa on aina voinut paeta valtionrajojen yli. Rajoja kiinni vaativat ajattelevat, että pakolaisuus pitää padota johonkin muualle. Se ei ole torilla päätettävä asia.

Mutta ehkä mielenosoitusten katukarnevaali on sittenkin parempi kuin hapannuttavan vihapuheen levittäminen verkossa. Oli verkkokeskustelun aihe mikä tahansa, viimeistään kolmannessa viestissä puhe kääntyy pakolaisiin.

Nettivihaajat lietsovat itseään fantasiavastustajilla ja uhoavat mielikuvitusnyrkit pystyssä tarttuvansa oman käden oikeuteen, jos omalle lapselle tapahtuu jotain tai jos lahden takaa tullut varasliiga ilmaantuu kotinurkille. Harmi kyllä lapset eivät ota iskää mukaan, kun ovat vaarassa joutua vaaraan, eivätkä murtovarkaat hiippaile nurkissa silloin kun ovat vaarassa paljastua. Sitä paitsi tällaisia uhkia varten on luotu virkavalta.

Vihapuhetta ylläpitävät saastasivustot nakertavat ihmisten luottamusta virkavaltaan ja tiedonvälitykseen. Se tuntuu olevan niiden perimmäinen tarkoituskin. Sivustojen langat johtavat itärajan taakse, jossa kasvaa Suomen ja muun itäisen Euroopan todellinen uhka. Riittävään vihaan lietsotut ovat jo sitä mieltä, että Putin on kova jätkä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?