Pälkäne ei enää näyttäydy ohikulkijalle uinuvana tuppukylänä, kun Lahdentien varressa hohtavat uudet valot. Toisella puolella tietä kuhisee Kostia-areena, jonka ikkunoiden takana harjoitetaan ruumiin kulttuuria. Toisella puolella tietä seisoo keskiaikainen kivikirkko, jonka lasikaton alla järjestetään monenlaisia kulttuuritilaisuuksia.
Pälkäne tunnetaan rauniokirkosta jo nykyisin. Kuollut monumentti muuttuu lasikaton avulla eläväksi matkailu- ja tapahtumakohteeksi.
Katettuna kirkko tulee kiinnostamaan hääpareja ja erilaisia yhtyeitä niin, että merkkikohteen omistajan on ajoissa rajattava, mitkä ajat voidaan varata häille ja ketkä ovat etusijalla konsertteja ja muita esityksiä järjestettäessä.
Ainutlaatuisen kulttuuritalon kattaminen maksaa jonkin verran, mutta ylläpito- ja käyttökustannukset ovat olemattomat. Se poikii lisätöitä lähinnä seurakunnan papeille ja kanttoreille, jotka saavat entistäkin isommat joukot ulkopaikkakuntalaisia pareja vihittäväkseen.
Lämpö ja pääosa valosta tulee taivaalta. Lasikatto ei ole katto, ja siksi rauniokirkko on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Lasin alla päästään kuitenkin suojaan sateelta, ja lopun suomalainen osaa hoitaa vaatteilla. Siksi lasikatto muuttaa kirkon ympärivuotiseksi kulttuurikohteeksi.
Kesäyön konserteissa on saatu esimakua siitä, millainen tunnelma syntyy värivaloin koristeltuun kirkkoon paljaan taivaan alla. Tunnelma muuttuu vielä lumoavammaksi talvisina pakkasöinä, kun yllä on kirkas tähtitaivas.
Millaisia tilaisuuksia vanhassa, suojellussa rakennuksessa voidaan järjestää? Tästä löytyy pälkäneläistä osaamista, sillä Epaalan vapaa-ajan asukas Petteri Wallden toimii Savonlinnan oopperajuhlien hallituksen puheenjohtajana.
Jättimäisten oopperaproduktioiden järjestäminen tarkoin suojellussa ja varjellussa Olavinlinnassa on melkoinen logistinen haaste, sillä lähes kaikki rekvisiitta on rahdattava vesiteitse saarelle. Valmiina ei ole mitään, vaan kaikki pystytetään joka kesä alusta alkaen, koska halutaan luoda upea tapahtuma sykähdyttävään miljööseen.
Kuulialan kulttuurimaisemissa päästään paljon vähemmällä. Pihaan pääsee autolla ja tien toisella puolella on ympäri vuoden hotelli ja ravintola.
Rauniokirkon tapahtumilla on Pälkäneelle nopeasti samanlainen merkitys kuin oopperajuhlilla Savonlinnalle. Paikkakunta tullaan tuntemaan rauniokirkosta ja entistä useampi yrittäjä elää tapahtumakansan ruokkimisella, majoittamisella, viihdyttämisellä ja kuskaamisella.
Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys järjesti kymmenen vuotta sitten ideakilpailun kirkon kattamisesta. Lasikattoinnostus lässähti kuitenkin museoviraston nihkeyden vuoksi. Nyt rauniota vaaliva viranomainen on muuttanut kantaansa, ja lasikatto onkin mahdollinen.
Museovirasto ja raunion omistava seurakunta ovat kuitenkin tehneet selväksi, että niillä ei ole lasikattohankkeeseen varaa. Siksi asiaan on tarttunut kunta, jolle kohde tarjoaa uuden vanhan keinon erottua kaikista maan muista paikkakunnista. Lasikatto on Pälkäneen tunnettuuden ja elinvoiman kannalta ehdoton ykköshanke ikinä.
Kunta laittaa lasikattohankkeen alulle takaamalla 18 800 euron lainan, jonka turvin tehdään lasikattoselvitys. Esiselvityksen teettävä Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys maksaa kymmenen prosentin omavastuuosuuden ja loput rahoituksesta saadaan Leader-hankkeen kautta, kun kunta hoitaa takauksen.
Selvityksessä hahmotellaan muun muassa sitä, miten seudun juhla- ja majatalot täyttyvät, kun rauniokirkolla vihitään vilkkaimpina päivinä lukuisia pareja. Hankkeen tekniseen suunnitteluun ja lasikattoidean päivitykseen palataan myöhemmin.
Nyt tarvitaan myös kulttuuri-ihmisiä ja heidän kanaviaan, jotta uniikille kulttuurikohteelle löytyisi riittävän suuri rahoittaja.
