Mummon murinat
”Heteka! Hassu sana, mitä se tarkoittaa?” kysyi lapsenlapsi, kun mummo muisteli sisarensa kanssa entisajan kalusteita. Selitimme, että se oli kaksiosainen sänky, teräsputkikehikkoinen ja metalliverkkopohjainen. Siinä oli kaksi vuodetta, joista toinen, pienillä pyörillä varustettu, voitiin petivaatteineen laskea alas ja työntää päiväksi toisen alle. Asunnot kun ennen olivat aika ahtaita.
Löydettiin pari valokuvaa tuosta ihmesängystä, vuosikymmenten takaa. Yhdessä lepäsi kaksi lasta levitetyssä hetekassa. Toisessa mummo ja vaari istuivat nuorenaparina kaulakkain sillä siististi petatulla vuoteella, joka pitkään näytteli tärkeää osaa yhteiselossamme.
Meillä eläkeläisillä, tai ainakin suurimmalla osalla meistä, tuohon huonekaluun liittyy muistoja rakkaudesta. Tiedetään, että sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat pääosin saaneet alkunsa juuri hetekalla. Helsingin Teräshuonekalutehdas käynnisti tuotannon vuonna 1932. Tämän keksinnön innoittajana olivat olleet luteet, joita pesiytyi puusänkyihin. Jo ennen talvisotaa Suomessa oli kuusi alan tehdasta. Tuotanto jatkui seuraavinakin vuosikymmeninä, kaikkiaan pari miljoonaa näitä metallisänkyjä syntyi.
Mahtoiko heteka olla teollisuutemme vientituote? Ehkä muissakin maissa oli tehty vastaavia ludevihamielisiä keksintöjä. Sitten kai tulivat markkinoille Täystuho, DDT tai mitä ne nyt olivatkaan ne järeät myrkyt, joilla ötökät saatiin hävitetyksi. Ei tarvinnut enää verkkopohjapetin narinoita kuunnella. Tyylikkäät ja hiljaisemmat laverit ja vuodesohvat tulivat muotiin. Niinpä Helsingin Teräshuonekalutehdaskin lopetti toimintansa vuonna 1964.
Hetekoista vielä se näkökulma, että metalliverkko nukkujan alustana ei ollut kovin terveellinen. Vuosien saatossa sängyn pohja venyi ja painui notkolle, makuuasento muuttui huonoksi. Lääkärit totesivat selkäkipuja ja suosittelivat, että verkon päälle pannaan vanerilevy. Entisinä aikoina heteka liittyi rakkaustarinoihin, iskelmissä siitä usein kerrottiin lemmen näyttämönä. Mutta Veikko Lavi taisi muistuttaa haittapuolistakin. Serenadi hetekalle -nimisessä laulussaan hän totesi, että tulee työtä selkälääkäreille.
Sen lisäksi, että liki miljoona suomalaista on voinut saada alkunsa hetekalla, niin mahdollisesti myös jonkin verran kotisynnytyksiä on osunut tämän vuodetyypin osalle. Paljon se on nähnyt lempeä ja perheriitoja, ehkä myös yksinäisen kaihoa ja hylätyn kyyneleitä. Monien kohdalla myös lähdön hetket.
Nykyään eivät edes monet keski-ikäiset muista nähneensä hetekaa. Mihin ne oikein ovat häipyneet? Kaatopaikoille tai metalliromuna uusiokäyttöön? Eipä niitä näe kirpputorillakaan, ehkä joskus jonkin vanhan kesämökin vintillä. Onko syöpäläisongelma nykyisen muuttoliikkeen Euroopassa kokonaan poistunut ja metallirakenteiset sängyt tarpeettomiksi tulleet?
Sukulaistyttö kertoi kärsineensä ludeilmiöstä itäeurooppalaisen maan opiskelija-asuntolassa. Liekö totta vai tarua, onhan hänen opiskelustaan siellä vain parikymmentä vuotta? Viime kesänä mummo vieraili tuttavien huvilalla Kukkian etelärannalla. Siellä oli kekseliäs emäntä. Hän oli pessyt mattoja ja asetellut ne kuivumaan auringonpaisteeseen vanhan hetekan päälle. Kun on molemmat puoliskot vierekkäin, niin tehokkaasti kuivuu kuulemma iso nukkamattokin.
Mymmeli
