Suomalaiset ymmärtävät ja osaavat laskea alkoholin aiheuttamat haittavaikutukset, eikä sen vaikutus ilman haittaakaan aina ole terveellinen. Ei ainakaan silloin, kun alkoholin käyttöä seuraa tarttuminen auton rattiin, veneen ruoriin tai polkupyörän sarviin..
Ruokailun yhteydessä nautittavaan viinilasilliseen tai olueen ei silti useinkaan liity minkäänlaista vaaraa. Tottunut autoilija saattaa olla pienessä maistissa ympäristölleen ja itselleen vaarattomampi kuin huonosti näkevä, taidoiltaan ja kokemukseltaan vaatimaton ja huonolla reaktiokyvyllä varustettu raivoraitis autoilija.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk) Hollolan Lahlesta on alkoholiasioissa temppelin harjalla.
Ennen seuraavia lauseita toivon, ettei paikallista murretta muuteta ja korjata kirjakielen Lahdeksi. Kun oikolukua ei lehdissä enää ole, toiveeni toteutunee. Muistan näet takavuosilta haastateltuani tasavallan presidentti Urho Kekkosta, kuinka hän Paasikivestä puhuessaan korosti tämän sanoneen suomalaisia arvostellessaan, ettei hän ole kovinkaan tytyväinen aina kielteisesti asioihin suhtautuvaan Suomen kansaan.
Lähetin tekstin presidentille tarkistettavaksi ja hän korjasi yhden sanan, tuon tyytyväisyyden, jonka oikaisuluku oli vaihtanut suomen kielelle. Kun laaja artikkeli, jonka takia tai ansiosta Kekkosen itsensä alulle panema perustuslakiuudistus koki kymmenen vuoden takaiskun, ilmestyi parin päivän kuluttua Iltasanomissa, oikaisuluku oli viimeisenä tuomioistuimena korjannut tytyväisyyden uudelleen tyytyväissyydeksi.
Eli nyt tarkkailen, kuinka Lahlesta -sanan käy.
Takaisin Rehulaan ja Hollolaan. Siinä lähipitäjässä Lammilla paikallisia juustoja myytiin paikallisessa Alkossa. Kun silloinen eduskunnan raitis puhemies Johannes Virolainen sanoi olevansa tyytyväinen – ei tytyväinen – ratkaisuun, mutta samalla vastusti viinien myymistä ruokakaupoissa, kysyin häneltä, mitä eroa.
Hän jätti vastaamatta, mutta pian juustot palasivat Lammillakin Alkosta muiden elintarvikkeiden kanssa samoille hyllyille.
Tuo ongelma on siis nyt Rehulan hyppysissä. Eurooppalainen käytäntö ei vieläkään kelpaa, vaikka jo nyt on monessa paikassa samasta ja ainoasta ulko-ovesta pääsy Alkoon kuin K- tai S-kauppaan, jopa pitkään paitsiossa pidettyyn Lidliin. Enkä tarkoita suuria tavarataloja.
Askel oikeaan suuntaan on nyt otettu. Alkoihin aletaan soveltaa nykyistä pitempää aukioloaikaa ja ravintoloille kiusallisia säännöksiä puretaan.
Jotta suomalaiset opetettaisiin syömään nykyistä enemmän ravintoloissa, niissä myytävän alkoholin verovapautta voisi keventää, jollei nyt suurlähetystöjen maksaman hinnan tasolle niin vähintäänkin parikymmentä prosenttia.
Siinä olisi sysäys työllisyyden merkittävään lisääntymiseen. Uusia työpaikkoja avautuisi myös maahamme hyväksytyille siirtolaisille.
Kysymys on siitä, luotetaanko suomalaisiin siinä missä Ranskan, Italian, Saksan ja miltei kaikkien muidenkin EU-maiden hallitukset luottavat omiin kansalaisiinsa.
Aina ei tarvitse matkia byrokratian mallimaata Ruotsia, etenkin kun Tornion, Kemin ja Vaasan ravintolat täyttyisivät myös ruotsalaisista asiakkaista – Ahvenanmaan ravintolaelämän vilkastumisesta puhumattakaan.
