Turvapaikanhakijat: Kangasalan seurakunta järjestää Kaivannon asukkaille tilaisuuden kysyä

Veteraanit kertovat Suomen sotakokemuksista

Tuomo Nisula laulattaa väkeä Ämmätsässä.

Tuomo Nisula kokoaa väkeä, joka kertoo maahanmuuttajille Suomen sodista.

Kangasalan seurakunta järjestää ensi viikolla turvapaikanhakijoille tilaisuuden kysyä suomalaisten sotakokemuksista. Aloite on tullut Kaivannon asukkailta, joilla kokemukset sodasta ja terrorista ovat vielä iholla.

– Heidän mielenkiintonsa heräsi itsenäisyyspäivän ja joulun aikaan, jolloin useita heistä kävivät kirkossa ja hautausmaalla ja näkivät kunnianosoitukset sankarihaudalla. Monille oli yllätys, että suomalaisia sotaveteraaneja on vielä elossa, kertoo turvapaikanhakijatyöstä vastaava kappalainen Auni Kaipia.

Tilaisuus alkaa Kangasalan seurakuntatalossa torstaina 3. maaliskuuta kello 15, ja paikalle ovat tervetulleita myös Pälkäneellä asuvat turvapaikanhakijat.

Englanninkielisestä tulkkauksesta on Auni Kaipian lisäksi lupautunut huolehtimaan kenraali evp. Heikki Lyytinen, joka taitaa hyvin sotaan liittyvän terminologian. Harmonikkataituri Olavi Niemi soittaa ja säestää keskustelun lomassa sota-ajan lauluja. Tilaisuus ei ole avoin yleisölle.

 

Kohtalonyhteyttä etsimässä

Kangasalan Sotaveteraanit ry. auttaa seurakuntaa hankkimalla kyselytilaisuuteen.

– Paikalle on tarkoitus saada sekä veteraaneja että leskiä, lottia ja Karjalan evakkoja. Ihmisiä, jotka osaavat kertoa sotatapahtumista, kotirintamasta, asuttamisesta ja sodan jälkeisestä ajasta, kertoo hankkeen puuhamies Tuomo Nisula.

Hänen mukaansa tavoitteena on saada paikalle kymmenkunta keskustelijaa, joilla on erilaisia näkökulmia Suomen kohtalonvuosiin.

76 vuotta sitten Suomessa elettiin talvisodan viimeisiä viikkoja. Kolmen kuukauden aikana maa oli myllerretty perusteellisesti sekaisin, ja kohta oli edessä rauhansopimus alueluovutuksineen.

Eurooppa liekehti parhaillaan maailmansodan kourissa, mutta suomalaiset eivät voineet tietää, että jo runsaan vuoden kuluttua pommit moukaroisivat jälleen myös heidän maataan.

Talvisodan kauhujen keskellä ei vielä tiedetty sitäkään, että sotien aiheuttamien aineellisten menetysten korjaaminen ja kaikesta puutteesta selviäminen kestäisi pitkälle 1950-luvulle asti. Henkisistä menetyksistä ei toipuisi täysin edes seuraava sukupolvi.

Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissa kansat ovat eläneet kriisiolosuhteissa niin kauan, että hädästä, puutteesta ja aseellisten yhteenottojen jatkuvasta läsnäolosta on tullut maan tapa. Normaaliin, humanitääriset vähimmäisvaatimukset täyttävään elämään on mahdollisuus koko ajan harvenevalla joukolla.

Turvapaikanhakijoita kiinnostaa kohtalonyhteys Suomen kansaan, joka on lähimenneisyydessään käynyt läpi vuosikymmenien pituisen selviytymistaistelun saavuttaakseen turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

– Ne jotka ovat käyneet kouluja ja tuntevat historiaa, tietävät kyllä, että Suomi on taistellut Neuvostoliittoa vastaan ja arvostavat suuresti Suomen itsenäisyyttä. Sen sijaan suhtautumisessa maanpuolustukseen on eroja – heidän kotimaissaan ei ole yleistä asevelvollisuutta, ja monia hämmästyttää suomalaisten jatkuvasti vahva maanpuolustustahto. Erityisesti se yllättää, että nuoretkin yhtyvät siihen ja pitävät asevelvollisuuden suorittamista suorastaan kunniatehtävänä, Auni Kaipia kertoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?