– En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, että tällaista pääsee kokemaan ammattikoulussa. On ollut todella hieno vuosi, ammattiopiston opiskelija Antti Asikainen tuumaa.
Hän laskee päässeensä vuoden aikana kolmelle reissulle, joista viimeisin, Sambiaan suuntautunut neljän viikon työreissu, oli ihan oma lukunsa.
Ammattioppilaitoksesta aukeaakin ovi kansainvälisille kentille useammin kuin moni luulee. Erasmus+ vie esimerkiksi sähkö- ja rakennusalan opiskelijoita Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Puolaan, Tshekkiin ja Saksaan. Hotelli-, ravintola- ja catering-alan opiskelijat puolestaan suuntaavat usein Ranskaan, Hollantiin tai Italiaan. Talonrakennustekniikan ja talotekniikan opiskelijoille rakennetaan tarkkaan suunniteltua työmahdollisuutta Venäjälle Akkuna Venäjälle -verkoston kautta.
Osuus vaihtelee aloittain, mutta opettajat arvioivat, että Tredun Kangasalan ja Oriveden toimipisteiden oppilaista noin neljännes oppilaista lähtee vuosittain koulun kautta ulkomaille.
Erityisopettaja Sanna-Mari Jalavan mukaan ammattioppilaitoksen vaihto-oppilaskäytännön ehdottomia vahvuuksia on opiskelijoille jäävä pieni omarahoitusosuus. Matkoihin, majoitukseen ja Venäjällä viisumikustannuksiin saa varsin hyvän tuen, ja esimerkiksi Keski-Euroopan reissuilla rahaa saattaa jäädä jonkin verran käytettäväksikin. Vaihtomahdollisuus halutaan pitää avoimena kaikille, myös erityisoppilaille.
– Koululla pyritään luomaan vaihtoihin tasa-arvoiset lähtökohdat. Mukaan päästäkseen ei tarvitse olla mikään huippusuorittaja, mutta opiskelijan pitää sitten muulla tavoin osoittaa kiinnostusta ja innostuneisuutta, erityisopettaja Jalava taustoittaa.
– Kyllähän ne opiskelijat reissuilla kasvavat ja aikuistuvat, sen huomaa kyllä käyttäytymisessä. Tuntuu, että pituuttakin tulee pari senttiä lisää, opettaja Jarkko Majuri tietää.
Antti Asikainen myöntää, että ”ulkomaankomennus” toi merkittävän tasonnoston omaan englannin osaamiseen. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin rohkeudesta.
– Jo ennen lähtöä opettajat painottivat, että vaikka kielivirheitä voi tulla, niin ei välitä. Uskaltaa vaan puhua vaikka sillä rallienglannilla, hän sanoo.
– Kyllä meidän oppilaat puhuvat tosi hyvää englantia verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin oppilaisiin. Takaisin palatessaan se näkyy, ja silloin vierasta kieltä puhutaan usein isommalla itseluottamuksella, Sanna-Mari Jalava huomauttaa.
Jarkko Majurin mielestä hyvä ja tärkeä osa vaihtokokonaisuutta on myös ulkomaalaisten oppilaiden saaminen Suomeen.
Vaihdossa käyneillä riittäisi intoa lähteä vielä uusillekin komennuksille. Toivelistalla ovat esimerkiksi Afrikka, Brittein saaret ja Norja.
– Malediiveille voisi lähteä, mutta siellä ei taida olla mitään hommia, Venäjällä hiljattain käynyt Klaus Jylhä virnistää.
Kiinaan?
– En kauheasti ollut matkustellut aiemmin, joten kyllähän se kiinnosti lähteä, Juuso Eerola perustelee.
Hän lähti yhdessä Wiljami Niemisen kanssa vaihto-oppilaaksi kolmeksi viikoksi Kiinaan. Shanghain alueelle matkasi Suomesta kaikkiaan 14 opiskelijaa, jotka tutustuivat paikalliseen kulttuuriin ja tekivät sähkötöitä. Tiukan työlupakäytännön vuoksi töitä tehtiin yritysten sijaan vaihto-ohjelmassa mukana olevalla koululla. Paikallisiin firmoihin tehtiin kuitenkin tutustumisretkiä.
Niemisen mukaan tulijoiden oloihin satsattiin: käyttöön saatiin omia luokkatiloja ja uusia työkaluja. Opettaja Jarkko Majuri sai toistuvasti selittää kiinalaisisännille syitä suomalaisten hyvähenkiselle yhteistyölle ja luovuudelle ongelmanratkaisutilanteissa.
– Jos siellä pyysi joltakulta apua, niin joku tuli tekemään koko työn sinun puolestasi, Nieminen vertaa.
Venäjälle?
Akkuna Venäjälle -verkoston kautta itänaapuriin lähtee viikoksi joukko opiskelijoita sekä syksyllä että keväällä. Tiivis viikko sisältää kieliopintoja ja paikalliseen kulttuuriin tutustumista esimerkiksi museovierailujen ja urheilutapahtumien kautta. Koulupäivän aikana tehtiin tehtäviä, kuten konesaumapeltikattoa, paikallisen – vaatimattomasti englantia osanneen vanhemman – opettajan johdolla.
– Tämän reissun jälkeen osaisin lähteä ja liikkua Pietarissa hyvin, mutta muuten en varmasti, viikon reissun Venäjälle tehnyt Klaus Jylhä tuumaa.
Talotekniikan eli LVI-opettajan Tommi Mäntylän mukaan toiminnan tarkoituksena on lisätä kiinnostusta Venäjällä opiskelua ja työskentelemistä kohtaan.
Jylhän lisäksi Venäjällä ovat käyneet Antti Asikainen, Toni Niemelä, Jimi Nissilä ja Jimi Aho, joka on jo ilmoittautunut venäjän kurssille. Juuri tähän verkoston toiminnalla pyritäänkin: ideana on käydä ensimmäisenä vuonna tutustumassa paikkoihin, opiskella välissä kieltä ja palata kolmantena vuonna Venäjälle työssä oppimisen jaksolle. Sitä varten on jo kartoitettu Venäjällä toimivia suomalaisyrityksiä.
– Viidakkorumpu on kiirinyt ja on levinnyt sana, että nämä ovat oikeasti hyödyllisiä – joskin raskaita – reissuja. Halukkaita olisi ollut kahteen ryhmään, ja lähtijät valittiin kokeiden perusteella. Kyllä olivat aidosti harmissaan ne, jotka eivät syksyllä ja keväällä päässeet mukaan.
Kulttuurieroja on. Itänaapuriin matkanneille kävi nopeasti selväksi, että esimerkiksi työturvallisuusasioissa Suomi on edelläkävijämaita. Toni Niemelä ei silti pidä urapolkua Venäjälle mahdottomana.
– Tarvitsisi varmaan kyllä opiskella se kieli ensin. Vanhemmat ihmiset puhuivat tosi huonosti englantia.
Sambiaan?
Jimi Aho, Antti Asikainen, Ville Pohja ja Janne Vikman viettivät kuukauden Sambiassa. Mistään löhöilylomasta ei ollut kyse, vaan yhdessä opettajien ja paikallisten asukkaiden kanssa opiskelijat rakensivat kuivakäymälät koululle Nakatindi-nimiseen kylään lähelle Livingstonea.
Siinä sivussa paikallisille opastettiin myös kunnollisten rakennustelineiden nikkarointi- ja käyttötaitoja. Vielä tärkeämpää oli käsien pesuun painottuva hygieniakoulutus paikallisille lapsille; ison koulun oppilaille suoritetusta saippuoiden jaosta tuli uutinen paikalliselle tv-kanavalle. Kyseessä oli Käymäläseura Huussi Ry:n kuivasanitaatiohanke, jota tehtiin ulkoasiainministeriön tukemana.
Vikmanin mukaan kyseessä oli silmiä avaava kokemus.
– Ihmisten arvot siellä olivat niin erilaisia. Esimerkiksi asunto ei ollut lainkaan tärkeä, vaan siellä satsattiin vaatteisiin, kännyköihin ja autoihin.
Töihin piti lähteä aamuvarhaisella, koska päivälämpötila nousi työskentelyn kannalta sietämättömän kuumaksi. Lisäksi arkea värittivät jatkuvat sähkökatkot, joiden alkamisajankohdasta ja kestosta ei kellään ollut tietoa. Ihmiset olivat kuitenkin mukavia ja puhuivat hyvää englantia, joten kielimuuri pysyi pienenä.
